Lounais-Häme

Vakavia kasvoja värikkäiden lippujen alla

Tummapukuinen seurue kulkee juhlallisesti Tammelan kirkkomaalla. Sankarihaudan ympärille on kokoontunut suuri määrä nuoria, jokainen omalla täsmällisellä paikallaan. He ovat hiljaa, katselevat saapujia vakavina.

Seppele lasketaan juhlallisessa hiljaisuudessa. Liput laskevat ja nousevat jälleen. Tuuli humisee ja linnut laulavat hautausmaan puissa. Taustan työmaalta kuuluu etäistä vasaroinnin ääntä.

Nuoret kääntyvät ja laskevat jokaiselle haudalle kynttilän. He asettuvat hautakivien taakse.

Sotaveteraani Pentti Simola kertoo tilaisuudessa vuodesta 1939, jolloin Talvisota alkoi seitsemältä aamulla. Hän kertoo vuoden 1940 aselevosta ja siitä, kuinka raskaita uhreja oli annettu, mutta itsenäisyys säilyi. Ja kuinka itsenäisyyttä jälleen koeteltiin vuonna 1941. Jatkosota kesti kolme vuotta, ennen kuin rauhansopimus solmittiin.

-Rauhanehdot olivat ankarat, Simola toteaa.

Sotakorvausten sekä esimerkiksi Petsamon ja Karjalan menettämisen vaikutukset ulottuivat vuosikymmenien päähän.

-Monet ihmiset joutuivat jättämään kotinsa lopullisesti.

Pentti Simola kiittää nuoria osallistumisesta juhlallisuuksiin ja kertoo, että he kunnioittivat muistopäivää kauniilla tavalla. Hän antaa nuorille vielä neuvon.

-Teillä on elämä edessänne, käyttäkää se hyvin.

Joukko hiljentyy hetkeksi.

Ennen tilaisuuden päättymistä lauletaan vielä virren 584 säkeistöt 1 ja 3. Veteraanien jylhä laulu kaikuu keväisen aurinkoisessa aamupäivässä.

Kun on lähdön aika, liikkeelle lähdetään tuttujen sanojen myötä.

-Tahdissa, mars!

Humppilassa kokoonnuttiin veteraanien muistokivelle Kirkonkulman koulun pihaan. Kukkien laskun jälkeen siirryttiin Mäntyrinteen palvelukeskukselle juhlatilaisuuteen.

Kunnanjohtajan tervehdyksen ja lounaan jälkeen Humppilan koululaiset esiintyivät juhlavieraille.

Ekaluokkalaiset lauloivat lintuaiheisia lauluja ja kolmosluokkalaiset esittivät runoja. Neljäsluokkalainen Deborah Nyman lauloi komeasti laulut Täällä Pohjantähden alla sekä Juha Tapion Sinun vuorosi loistaa.

Panssariprikaatin komentaja, eversti Pekka Järvi piti tilaisuudessa puheen, jota kuunneltiin arvostavan hiljaisuuden vallassa.

Yksi kuuntelijoista oli sotaveteraani Valio Lahti, joka kertoi täyttävänsä pian 92 vuotta. Hänen vieressään istui toinen veteraani, Jaakko Lehtisaari, joka täyttää jo 93. Molemmat olivat sota-aikaan vielä hyvin nuoria.

-18-vuotiaana sinne menin ja kaksi vuotta ja kymmenen vuorokautta vanhempana tulin takaisin, kertoi humppilalaissyntyinen Lehtisaari.

Lahti oli vasta 17-vuotias, kun hän lähti sotaan. Silloin hän asui vielä Pohjois-Pohjanmaalla.

Molemmilla miehillä oli silloin vielä perheen perustaminen edessä päin. Lehtisaari ryhtyi maanviljelijäksi ja sai vaimonsa kanssa kaksi lasta. Humppilaan hän jäi mielellään, ei kaivannut kaupunkeihin.

Valio Lahti sai vaimonsa kanssa kolme poikaa ja tyttären. Vaimoksi löytyi Oulaisista naapuripitäjän tyttö. Humppilaan he muuttivat aikoinaan työpaikan myötä 1960-luvulla.

Lahti esiintyi tilaisuudessa itsekin, sillä hän on Veteraanikuoron jäsen. Kuoro kajautti tilaisuudessa muun muassa Sillanpään Marssilaulun. Kokeneiden laulajien ei kansioitaan juuri tarvinnut vilkuilla; sanat löytyivät muistista.

Seuraavan kerran Veteraanikuoroa voi kuulla seurakuntatalolla Kaatuneiden muistopäivänä 21.5. FL

Juttua korjattu 28.4. klo 18: Lahti ei palannut sodasta 17-vuotiaana, vaan hän oli 17-vuotias, kun hän lähti sotaan. Lahti on Veteraanikuoron jäsen, ei puheenjohtaja.

 

Uusimmat

Fingerpori

comic