Lounais-Häme

Väkivaltarikos selviää Forssassa varmimmin

Forssan poliisiaseman rekisteröintihuone on kolkko.

Valkoiselle seinälle on kiinnitetty papereita, joihin on jokaiseen tulostettu iso musta rasti.

Keskellä lattiaa on tuoli. Siinä istuu lähes viikoittain joku rikoksesta epäilty.

Epäilty katsoo vuorollaan jokaista rastia, ja poliisi ottaa hänestä kuvia. Kuvat tallennetaan valtakunnalliseen tuntomerkkirekisteriin.

Rekisteriin kerätään myös muita tietoja, kuten epäillyn pituus ja paino, sormenjäljet ja dna.

 

Forssan poliisin tietoon tulee vuosittain noin 5 000 rikosta Forssan, Tammelan, Jokioisten, Ypäjän ja Humppilan alueelta. Rikoksista vajaat 3 000 on rikoslakirikoksia, eli sellaisia, joista rangaistuksena voi olla vankilatuomio.

Jos liikennerikokset rajataan pois laskuista, poliisi onnistuu selvittämään yli puolet kaikista tietoon tulleista rikoslakirikoksista. Lukema on hieman korkeampi kuin valtakunnassa keskimäärin.

Parhaiten näyttävät selviävän väkivaltarikokset, joiden selviämisprosentti on Forssan seudulla vuosittain 70–90 prosentin välillä. Valtakunnallisesti lukema pysyttelee 60–70 prosentin tietämissä.

Forssan seudulla poliisi on siis tehnyt hieman keskimääräistä onnistuneempaa työtä rikosten selvittämisessä.

 

Periaatteessa kaikki rikokset vaativat selvitäkseen aina esitutkintaa. Poliisi tarvitsee rikoksesta ja sen tekijästä näyttöä, eikä pelkkä sana vastaan sana riitä.

Joissakin tapauksissa kuulustelut ja todistajat tuottavat tarpeeksi aineistoa. Toisinaan kuitenkin vaaditaan teknistä tutkintaa, joka on tuttua monista rikossarjoista ja -elokuvista.

Teknisen tutkinnan suorittaa yleensä siihen erikoistunut tiimi. Rikospaikkaa voidaan kuvata, sieltä voidaan kerätä kuitunäytteitä ja kengänjälkiä, ottaa dna-näytteitä sekä sormenjälkiä. Periaatteessa menetelmät ovat hyvin samankaltaiset kuin fiktioissa. Rikoksen vakavuudesta kuitenkin riippuu, mitä menetelmiä poliisi käyttää.

-Rikosten selvittäminen ei todellisuudessa ole aina helppoa. Yhden rikoksen selvittämiseen voi mennä parikin vuotta. Poliisisarjoissa rikokset selviävät kovin helposti ja nopeasti, sanoo vanhempi rikoskonstaapeli Maija Koivuniemi Forssan poliisista.

 

Yksi sellainen vahvuus Forssan poliisilla kuitenkin on, joka edistää rikosten selviämistä ja saattaa tuottaa keskimääräistä suuremmat selvitysprosentit.

Paikallistuntemus on osoittautunut tärkeäksi avuksi.

Pienellä seutukunnalla poliisi tuntee asukkaat ja aiemmista rikoksista kiinnijääneet melko hyvin. Toisinaan samat tekijät ovat useiden rikosten takana. Yhden rikoksen selvittäminen saattaa siis johtaa toisenkin selviämiseen. Tyypillinen tapaus on sellainen, jossa huumausainerikosta tutkittaessa tulee esille myös omaisuusrikos.

 

Rikosten ratkeamisessa merkittävä rooli on myös Forssan seutukunnan asukkailla. Asukkaat tuntevat toisensa, joten tekijän nimi saattaa olla tiedossa jo siinä vaiheessa, kun poliisi saapuu paikalle. Esimerkiksi järjestyksenvalvoja saattaa tuntea ravintolassa riehuneen asiakkaan.

Rikoskomisario Tomi Revon mukaan paikallisilla on matala kynnys ilmoittaa epäillystä rattijuopoista ja ”oudoista kulkijoista”.

-Vaikuttaa siltä, että Forssan seudulla ihmiset pitävät silmänsä auki. Se on tärkeää. Kerran eräs henkirikos ratkesi, koska lumiauraaja oli havainnut aamuöisellä pikkutiellä epäilyttävän auton ja ottanut sen tiedot ylös. Tutkimuksissa selvisi, että auto liittyi henkirikokseen. Isossa kaupungissa auraaja ei ehkä olisi kiinnittänyt autoon huomiota.

Myös Facebookissa toimivat paikalliset tilannetiimi-ryhmät ovat auttaneet poliisia. Pari viikkoa sitten poliisi ratkaisi erään autovarkauden Facebookissa raportoitujen havaintojen perusteella.

 

Silminnäkijöiden lisäksi poliisin työtä helpottavat myös rikolliset itse.

Ei ole lainkaan tavatonta, että rikollinen jättää itsestään jälkiä rikospaikalle.

Yleisin rikollisen itsestään jättämä jälki on veri. Verta voi jäädä rikospaikalle esimerkiksi lasin rikkomisesta paljaalla kädellä. Joskus rikoksen tekijä käyttää huumeita rikospaikalla ja jättää välineet sinne.

Esimerkiksi eräs autovaras saatiin kiinni, koska tämä oli jättänyt huumeidenkäyttövälineitä autoon ennen kuin oli hylännyt kulkupelin tienposkeen. Poliisi sai välineistä kätevästi dna-näytteen ja löysi varkaan.
Rikollisten huolimattomuus kostautuukin helposti. Eräs forssalaismies jäi kiinni huumausaineiden käytöstä ja hallussapidosta sytytettyään kannabissavukkeen poliisiauton edessä. Sätkän sytyttäminen väärässä paikassa johti jopa kotietsintään.
Rikospaikoilta löytyy toisinaan epäillyn taskuista tippunutta tavaraa, kuten kännyköitä. Niiden perusteella tekijä on melko helppo tavoittaa.
– Kerran löysimme rikospaikalta käyntikortin. Selvisi, että se oli tippunut epäillyltä, kertoo rikosylikonstaapeli Jari Suominen Forssan poliisista.

Rekisteröintihuoneen sivupöydällä on mustetta ja iso rulla.
Vanhempi rikoskonstaapeli Jukka Kastikainen kaataa mustetta pöydälle ja rullaa sen tasaiseksi pinnaksi. Jos rekisteröintihuoneessa olisi nyt epäilty, hän kastaisi jokaisen sormensa yksi kerrallaan musteeseen ja painaisi sormensa sen jälkeen paperille. Lopuksi hän jättäisi jäljen vielä kämmenestään.
Sormenjäljet tallennettaisiin rekisteriin, jonne on kerätty rikoksista epäiltyjen tietoja vuosikymmenten ajalta.
Alahyllyssä on iso kuori, jonka Kastikainen repäisee auki. Kuoressa on välineet dna-näytteen ottamista varten. 
Ennen näytteen ottamista on tärkeää, että rikostutkija pukee päälleen hengityssuojaimen ja käsineet. Poliisin dna voi sekoittua epäillyn näytteeseen pelkän hengitysilman kautta. 
Dna otetaan puikolla epäillyn sisäposkesta ja kielen alta. Näyte lähetetään Vantaalle rikostekniseen laboratorioon tutkittavaksi. Pitää odottaa kuukausi, ennen kuin selviää, täsmääkö epäillyn dna rikospaikalta löytyneeseen dna:han. 

Rikosten ratkominen on siis pitkäjänteistä työtä, jossa pitää sietää myös odottelua ja seurata hitaasti paljastuvia johtolankoja.
Tavallinen suomalainen ei saa koskaan tietää tarkasti, miten poliisi etenee johtolangasta seuraavaan. Poliisin ei tarvitse paljastaa taktisia tietoja edes käräjäoikeudessa.
– Jos kertoisimme yksityiskohtaisesti, miten rikoksia selvitetään, rikolliset voisivat alkaa hyötyä siitä. Yleensä rikoksia tekevät kyllä tuntevat menetelmät, mutta ovat huonosti perillä taktisista yksityiskohdista, Jukka Kastikainen huomauttaa.
Menetelmät ovat joka tapauksessa hyvin samankaltaisia kuin rikoselokuvissa. Suomessa saatetaan käyttää jopa elokuvista tuttua peitepoliisitoimintaa ja kuunnella epäiltyjen puheluita.
– Puheluiden kuunteleminen on tylsintä työtä ikinä. Epäillyt käyttävät puhelimessa huumeslangia tai koodikieltä. Siinä onkin selvittäminen, että mitä silloin myydään, kun myydään varpusia, Kastikainen kertoo.
Erojakin elokuvien ja tosielämän välillä on:
– Poliisin työ on todellisuudessa vähemmän vauhdikasta ja viihteellistä kuin fiktiossa. Oikeasti tämä on aika totista ja rankkaa hommaa, sanoo rikoskomisario Tomi Repo. FL

Nämä ovat poliisin työkaluja
Yleiset tai melko yleiset tavat selvittää rikoksiaPaikallistuntemus: Pienillä seutukunnilla poliisi tuntee asukkaat melko hyvin. Tästä on suuri apu rikosten selviämisessä.Yleisön vihjeet: Myös asukkaat tuntevat toisensa ja ottavat herkästi yhteyttä poliisiin.Sosiaalinen media: Poliisi tietää, mistä esimerkiksi Kanta-Hämeen Tilannetiimissä keskustellaan.Valvontakameran kuva: Monessa tapauksessa epäilty tallentuu esimerkiksi yrityksen valvontakameran kuviin.Päättely: Poliisilta vaaditaan usein sellaista päättelytaitoa, jota television salapoliisisarjojen sankareilla on. Poliisintyö on siis myös ajatustyötä ja johtolankojen seuraamista.Dna-tutkimus: Jatkuvasti yleistyvä. Näyte voidaan ottaa lähes mistä tahansa epäillyn jättämästä tahrasta. Yleisin on verijälki. Dna:ta verrataan valtakunnalliseen rekisteriin, jonne on tallennettu aiemmista rikoksista epäiltyjen ja vankien dna:t.Sormenjäljet: Haetaan rikospaikalta esimerkiksi kuvaamalla tai pensselöimällä. Verrataan vuosikymmenien aikana kerättyyn rekisteriin.Muu tekninen tutkinta: Rikospaikkaa voidaan kuvata, sieltä voidaan etsiä kengänjälkiä ja kerätä kuitu- tai tahranäytteitä.Kotietsintä: Melko tavallista huumausainerikosten tai omaisuusrikosten yhteydessä. Poliisi suorittaa kotietsinnän, jos etsintä saattaa tuottaa lisää tietoa tutkittavan rikoksen selviämisessä.Harvoin käytetyt tavat selvittää rikoksiaTelekuuntelu: Poliisi kuuntelee epäillyn puheluita. Käytetään vain törkeiden rikosepäilyjen yhteydessä.Televalvonta: Yleisempi kuin telekuuntelu. Ei vaadi epäilyä törkeästä rikoksesta. Valvonnan avulla selvitetään, milloin ja keneen epäilty on ollut puhelimella yhteydessä.Peitetoiminta: Poliisi soluttautuu epäillyn lähipiiriin. Käytetään vakavan tai järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi.Listan alkupäässä mainitut yleiset tavat selvittää rikoksia ovat arkipäivää myös Forssan poliisille. Poliisista ei kuitenkaan suostuta kertomaan, onko Forssassa valmiuksia listan viimeisenä mainittuihin harvinaisiin menetelmiin tai onko niitä joskus käytetty Forssan seudulla.

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti