Lounais-Häme

Vakoilureissu kannatti

Ypäjäläinen Pentti Reittonen on jo käynyt mustikkametsässä vakoilemassa, ovatko marjat kypsiä poimittavaksi.

-Kyllä ne alkavat olla, Reittonen näyttää poimurin saalista.

Suuri osa marjoista on mehevän sinisiä, mutta joukossa on vielä raakileitakin.

-Viime vuonna mustikka kypsyi vasta heinäkuun puolivälin jälkeen, Reittonen muistelee.

Ennusteiden mukaan alkamassa on varsin hyvä mustikkakesä. Viime vuoden satotasoon ei toki päästä, sillä vuonna 2015 metsät olivat sinisenään mustikoita.

Mustikka viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla mutta varjoa vaativana se ei viihdy avohakkuualueilla.

-Harvennushakkuualueella mustikkaa vielä on, mutta kyllä metsänkäsittely vaikuttaa mustikan määrään.

Reittonen ei kuitenkaan anna periksi, vaikka sato näyttäisi pieneltä. Hän kerää joka kesä lähes sata litraa mustikkaa ja puolukkaa.

-Yleensä lähden metsään kymmenen aikaan ja palaan kotiin kahdelta. Siihen mennessä pitäisi ämpäri tai pari olla täynnä.

Hän käyttää poimuria keräämiseen; mies nauraa, että häneltä menisi viikko ämpärillisen keräämiseen, jos hänen pitäisi kerätä marjat yksitellen.

Aiempina vuosina hän on käynyt poimimassa marjoja vaimonsa Sirkan kanssa, mutta vaimo on jo luopunut harrastuksesta.

-Muistan, kun olin aivan pieni ja poljin äidin kanssa polkupyörällä mustikkametsään, Sirkka Reittonen muistelee.

Mukana oli usein myös naapurin lapsia ja Reittosen siskot. Sirkka Reittonen muistaa, miltä eväät maistuivat marjastustauolla.

-Se oli reissun kohokohta.

Hyvinä marjavuosina mustikoita riitti myytäväksi asti.

-Saimme markka viisikymmentä penniä kilolta.

Kaksi siskoista asuu nykyisin Australiassa ja kun he tulevat Suomessa käymään, lähtevät siskokset metsään.

-Vein siskoni metsään vielä viisi vuotta sitten, kun hän kävi täällä marja-aikaan. En tiedä, lähtisinkö enää, Reittonen naurahtaa.

Mutta onneksi puoliso lähtee. Hän kertoo, ettei hän lapsena tai nuorena marjametsässä käynyt. Se tuli ohjelmaan vasta avioliiton myötä.

-Jos marjastusta ei ota työn kannalta, niin se on mukavaa. Siinä voi samalla kattella ympärilleen.

Mies kerää myös perheen sienet. Kantarellin alkuja on jo metsässä.

-Ne olivat vielä aivan pieniä, Pentti Reittonen näyttää sormilla mittaa.

Viime kesänä sienisato jäi pieneksi, mutta Reittoset saivat jonkun verran rouskuja suolasieniksi.

-Isäni oli kova sienestäjä. Ennen ei kerätty kantarelleja vaan rouskuja ja kangassieniä, Sirkka Reittonen kertoo.

Kesän marjat laitetaan pakkaseen ja osasta hän tekee hilloa.

-Lastenlapset pyytävät aina tekemään mummon mustikkapiirakkaa.

Mummon piirakkaan Reittonen keittää ensin mustikat hillosokerin kanssa ja levittää sen muropohjan päälle.

Vaikka piirakka maistuukin suvun nuorimmille, niin metsään heitä ei saa. Pentti Reittonen käy kuitenkin poikansa kanssa marjametsällä ainakin kerran kesässä.

-Keräämme pari ämpäriä pojalle.

Jossain vaiheessa kesää Sirkka Reittonen sanoo miehelleen, että nyt riittää.

-Siinä vaiheessa, kun pakkaseen ei enää mahdu, lahjoitamme marjoja perheelle ja naapureille. FL

Uusimmat

Näkoislehti

23.9.2020

Fingerpori

comic