Lounais-Häme

Valkoselkätikalla iso vaellus käynnissä

Lintuharrastajat elävät historiallista aikaa, sillä erittäin uhanalainen valkoselkätikka on osunut kiikareihin Forssan seudullakin poikkeuksellisen usein.

-Talven aikana on tehty yhdeksän havaintoa, tuorein viime viikonlopulta. Tavallisena talvena havaintoja on kertynyt ehkä yksi. Valkoselkätikan saattaa nyt nähdä vaikkapa lintujen talviruokintapaikalla, totesi Lounais-Hämeen Lintuharrastajien Annika Tatterbach.

Yhdistyksen lintuillassa paneuduttiin valkoselkätikan viime vuosikymmeniin Suomessa. Suunnittelija Timo Laine Metsähallituksen Etelä-Suomen luontopalveluista selitti miksi sen voi nyt nähdä pelto-Suomessakin.

-Syksyllä käynnistyi poikkeuksellisen voimakas tikan muuttovaellus Karjalan kannaksen suunnasta ja idästä. Siellä on vahva kanta, ja nuoret yksilöt ajetaan etsimään omia reviirejään. Vuonna 2017 nähdään kuinka moni pääsi sukukypsäksi ja pesimään Suomessa, Laine arvioi.

Lounais-Häme ei perinteisesti ole ollut valkoselkätikan aluetta. Parhaat paikat ovat olleet Etelä- ja Pohjois-Karjalan koivikoissa sekä Savossa.

-Seudun kunnista Tammelassa on eniten sille sopivia elinympäristöjä. Sopivia alueita löytyy myös Jokioisista, Forssasta ja Ypäjältä, Somerolta ja Urjalasta vähemmän.

Laine on seurannut valkoselkätikkaa vuosikymmenten ajan.

-30 vuotta sitten metsäammattilaiset tekivät havaintoja siitä, että valkoselkätikkaa ei juuri näy. Silloin ryhdyttiin nopeasti selvittämään lintukannan tilaa ja pian suojelemaan tätä tikkaa. Se oli viimeinen hetki. Sotienjälkeisten aikojen tuhatkunta pesivää paria oli tuolloin vähentynyt 30–50 pariin.

Lintu oli häviämässä Suomen luonnosta, ja sen pelastamiseksi ryhdyttiin kartoittamaan sopivia elinympäristöjä suojeluun. Tikan oma suojeluohjelma jäi vahvistamatta, kun pelastamistoimiin oli tartuttava kiireellä.

Laineen mukaan esimerkiksi vanhojen metsien, lehtojen ja rantojen suojelualueet ovat avittaneet linnun pärjäämistä. Myös ajattelun muutos metsänhoidossa on ollut linnulle suotuisaa. Lahopuu talousmetsässä ei ole enää vain kirosana, vaan metsien monimuotoisuuteen uskotaan jälleen.

-Monipuolisen puulajiston suosiminen ja havupuut valikoiva hakkuu on pieni teko metsänomistajalle, mutta iso asia tikkalinnuille ja luonnolle.

Tuoreimpien tietojen mukaan viime kesän pesivä populaatio Suomessa oli noin 170–210 paria.

Valkoselkätikan ominta elinympäristöä ovat valoisat ja rehevät lehti- ja sekametsät, joissa on paljon lahopuuta. Valkoselkätikat etsivät hyönteisten toukkia ravinnokseen. Koivu on niiden suosikkipuu.

-Jos minä saisin päättää, tämä lintu olisi nimetty koivutikaksi. Sitä on esiintynyt perinteisesti vanhoissa ja laajoissa koivikoissa, mutta se sopeutuu myös esimerkiksi haapavaltaisiin reheviin metsiin ja nuoriin rantakoivikoihin. Mäntyjä saa olla joukossa harvakseltaan, mutta tiheissä kuusikoissa se ei menesty, Laine muistutti. FL

Valkoselkätikka
Valkoselkätikan (Denrocopos leucotos) pituus on 25–28 senttiä.Valkoselkätikan voi sekoittaa käpytikkaan.Valkoselkätikkakoiraalla on kirkkaanpunainen päälaki ja pyrstön alapuoli.Käpytikalla on takaraivossaan punainen laikku.Valkoselkätikan pään sivunmusta juova ei yhdisty takaraivoon, vaan väliin jää valkoinen alue.Valkoselkätikalla on selkeää viirutusta kyljissään ja leveät poikittaisraidat siipien yläpuolella.Sillä ei ole hartialaikkuja.Suomessa laji on erittäin uhanalainen.Se on elinympäristön valinnassaan muita Suomen tikkoja huomattavasti vaateliaampi.Sen elinympäristöä ovat valoisat ja rehevät lehti- ja sekametsät, joissa on paljon koivua ja lahopuuta.Valkoselkätikat etsivät hyönteisten toukkia ravinnokseen.

Asiasanat

Uusimmat