Lounais-Häme

Vanhaa ja uutta hyväntuulisesti

Kesä, Urjalan kirjaston näyttelytila, Helena Kaivonen ja keramiikkataide. Perinteinen, ellei kerrassaan vakiintunut yhdistelmä. Mutta kuinka perinteinen tai vakiintunut?

Tarkkaa lukua asiasta ei ole pitänyt kaiken takana vaikuttava tekijä itsekään.

-Kyllä näitä näyttelyitä täällä on joka tapauksessa ainakin toistakymmentä tullut järjestettyä, Helena Kaivonen määrittelee.

Esillä on jälleen mittava valikoima hänen keramiikkateoksiaan. Yksitellen hän ei ole niitä laskenut ja turhan hankalaksi homma osoittautuu ulkopuoliselle tarkkailijallekin. Riippuu siitäkin miten, ja kuinka yksityiskohtaisesti, kokonaisuutta päätyy laskemaan. Alle puolen sadan teoslaskennasta ei ainakaan selviä.

 

Huomattava osa varsinkin rakutekniikalla syntyneestä keramiikasta koostuu vuosien varrella syntyneestä ja Helena Kaivosen aiemmissa näyttelyissä nähdyistä teoksista. Katselmuksen Paljon vanhaa ja vähän uutta -nimelle löytyy näin ollen perusteensa.

-Elämäntilanteet vaihtelevat ja vaikuttavat niin, ettei aina pysty mellastamaan aivan, miten tahtoo. Tämäkin näyttely olisi erilainen, jos pystyisi, taiteilija selittää vanhojen töidensä osuutta.

Hän tarkoittaa, että vanhaa olisi nähtävillä vähemmän ja uutta vastaavasti enemmän.

-Ideoita kyllä riittäisi, mutta niitä pitäisi päästä toteuttamaan saman tien. Muuten ne unohtuvat.

 

Vuosien varrella syntyneiden näyttelyteosten leimalliseksi piirteeksi osoittautuu niiden kuuluminen yksityisomistukseen.

-Periaatteeni on, että en kaupittele töitäni, mutta ei niitä kotiinkaan voi määrättömästi tehdä. Täällä näyttelyissäni on käynyt väkeä ympäri Suomen ja paljon myös ulkomailta ja ostanut niitä itselleen.

Esillä Urjalan kirjastossa on Helena Kaivosen aivan ensimmäisistä töistä naisfiguureillaan muinaisen Egyptin kuvakerronnasta muistuttava reliefipari. Lopputulos syntyi taiteilijan mukaan oikeastaan kaikesta huolimatta.

-Tein silloin aloittelijana tietämättömyyttäni virheitä. Pysyivät nämä silti koossa ja saivat omistajan, joka lainasi ne tänne esille asetettavaksi.

Hänen tuoretta tuotantoaan edustaa Onnellinen mies kaikilla herkuilla -tuokiokuva kylpytynnyristä. Mainio teos, jonka nimeä ei tarvitse selitellä. Huumori kukkii kylpytynnyrissä tavalla, jota löytyy hänen muistakin teoksistaan.

 

Helena Kaivonen tarttui keramiikkaharrastukseen kuusikymppisenä päästyään sopivaan toipilasvaiheeseen vuonna 1993 kokemansa aivoinfarktin jälkeen.

-Pidin täällä näyttelyä ja sain vinkin mennä hakemaan oppia Huittisten kansalaisopistosta. Sitä kautta tutustuin Sirpa Luukkoseen, joka on kannustanut ja potkinut minua eteenpäin ja ollut äärettömänä apuna siitä lähtien muutenkin.

Päätuotteinaan sisustus- ja taidekeramiikkaa valmistavaa yhden naisen yritystä Huittisissa pyörittävä Sirpa Luukkonen on vakiintuneeseen tapaan myös Helena Kaivosen parina Urjalan kirjaston näyttelyssä. Heinäkuun loppuun asti jatkuvassa Paljon vanhaa ja vähän uutta -kokonaisuudessa hän esittelee maalauksiaan, joissa keskiöön nousee valon olemuksen tutkaileminen vanhassa metsämiljöössä. FL

 

Uusimmat

Näkoislehti

28.9.2020

Fingerpori

comic