Lounais-Häme

Ei mikään ulkoilmamuseo vaan elävää perinnettä — Vanha Rauma tarjoaa monenmoista nähtävää

Vanha Rauma on mainio yhdistelmä historian havinaa ja elävää kaupunkikeskustaa omintakeisesti toteutettuna.
Suomen pienimmän asemakaavoitetun tontin 147 neliömetriin mahtuu kaikki tarpeellinen. Kuva: Outi Lindqvist
Suomen pienimmän asemakaavoitetun tontin 147 neliömetriin mahtuu kaikki tarpeellinen. Kuva: Outi Lindqvist

Kotimaanmatkailu on arvossaan koronakevään jäljiltä. Melkein kuin ulkomaille tuntee pääsevänsä, kun saapuu Raumalla. Kyltti toivottaa Forssan Lehden lukijamatkalaiset tervetulleiksi Ol niingon gotonas, joten kielitaitoaankin pääsee halutessaan testaamaan. Vanha Rauma puutaloineen, mukulakivikatuineen ja juorupeileineen odottaa kävijää valmiina tarjoamaan mieliin painuvan sekoituksen historiaa ja nykyaikaa, kaikki tämä sulassa sovussa.

Raumalla pidetään elossa pitsinnypläysperinnettä, jonka parhaina aikoina kaupungissa oli satoja nyplääjiä. Naisten lisäksi tuolloin nypläsivät niin lapset kuin vanhemmatkin miehetkin. Teolliset pitsit eivät ole raumalaista nypläysperinnettä nujertaneet.

 

Kapein katu, pienin tontti

Puutalojen ikkunoissa merimiehiä kotiin odottavat nykyäänkin posliinikoirat, joiden katse käännetään sisälle päin, kun merenkävijä on kotiutunut. Niiden lisäksi ikkunasta saattaa juorupeilin kautta kurkistaa talon utelias asukas. Peili tarjoaa verhojen heiluttelua hienovaraisemman tavan kurkistaa, kuka kadulla kulkee — ja kenen kanssa.

Vanha Rauma voi ylpeillä paitsi Suomen kapeimmalla kadulla Kitukrännillä, myös Suomen pienimmällä asemakaavoitetulla tontilla. 147 neliömetrin tontille mahtuu kaikki tarpeellinen asuintalosta pihasaunaa ja puutarhaan. Valtavan hortensian varjossa punaisessa talossa asuu Matleena Mäkelä, jonka mukaan esimerkiksi puutarhatöihin saa kulumaan aikaa, vaikka tilaa käytettävissä onkin neliömääräisesti vähän.

Luovuus kukkii Vanhan Rauman koristeellisissa yksityiskohdissa. Kuva: Outi Lindqvist
Luovuus kukkii Vanhan Rauman koristeellisissa yksityiskohdissa. Kuva: Outi Lindqvist

Kekkosen matala ja Tammelan talo

Vanhan Rauman mukulakivikadut voisivat kertoa monenlaisia tarinoita. Niistä osa on onneksi jäänyt elämään, yksi viime vuosikymmenien hauskimmista on varmasti Kekkosen matalan syntytarina. UKK:n limusiini kun ei taittunut tiukassa kadunkulmassa, vaan saatiin suoristettua vasta miesvoimin nostamalla.

Yllättäen eteen tupsahtaa myös Tammelaan osoittava opastekyltti. Tammelan talossa toimii verstas ja vanhojen rakennusosien varaosapankki. Saattaapa kesällä osua paikalle myös katsomaan, miten punamultamaalia keitetään.

Pienuuden filosofiaa toteuttaa omalta osaltaan Raumanjoki, joka virtaa muun muassa Rauman Pyhän Ristin kirkon kupeessa. Mielikuva joesta saattaa olla muualta tulevalla hiukan erilainen, kun kapeimmillaan joki muistuttaa forssalaisittain tuttua Räynynojaa. FL

Uusimmat

Näkoislehti

22.9.2020

Fingerpori

comic