Lounais-Häme

Vanhan tavaran aarreaitta

Kauniin valkean puutalon alakerta on lattiasta kattoon asti täynnä antiikkilamppuja, öljylamppuja, kristallivalaisimia, seinälampetteja, lasikupuja, liekkilaseja… Mitä vain, mitä vanhan lampun ostaja tai kunnostaja voi tarvita.

Antiikkikauppias Matti Lindstedt silmäilee myymäläänsä rauhallisen tyytyväisesti, hiukan kuin maanomistaja peltojaan. Kaikesta näkee, että tässä on asialleen omistautunut mies.

Lindstedt kertoo erikoistuneensa nykyään lamppuihin ja niiden osiin.

-Ostan lamppua, varaosaa, kuuppaa, hän luettelee.

Ostoksille saapuvat esimerkiksi ihmiset, joilla on vaikkapa perintölamppu, josta puuttuu osia. Lindstedt on vuosien aikana kerännyt mittavan kokoelman esimerkiksi lasikupuja, joista löytyy usein oikea myös niihin lamppuihin, joiden valmistus on lopetettu vuosikymmeniä sitten.

Moni ostaja lähestyy jo sähköpostitse. Suuri osa tavaroista lähtee postin välityksellä ympäri maata, toisinaan jopa ulkomaille.

Aiemmin liike osti ja myi kaikenlaista vanhaa tavaraa, mutta se ei enää oikein kannata.

-Esimerkiksi huonekaluja menee nykyään niin vähän, Lindstedt harmittelee.

Lindstedt osti ennen kuolinpesiäkin ja sai niistä hyvin tavaraa myyntiin, mutta nykyisellään hän ei enää osta suuria eriä. Tavaraa myyntiin tarjoavat harrastajat.

Lindstedt on pitänyt osto- ja myyntiliikettään nyt 40 vuotta. Alun perin puusepän ammatin opiskellut mies sain idean yrityksestä, kun hän alkoi kiertää ystävänsä kanssa huutokaupoissa.

Liike avasi Hämeentiellä vuonna 1977, mutta muutti vuonna 1984 ensimmäiselle linjalle. Työmatkakin lyheni, kun hän muutti Loimaalta perheineen liikkeen yläkertaan. Vaikka hän on nyt 67-vuotiaana jo virallisesti eläkeiässä, ei hän työstään ole aikeissa vielä luopua.

Osto- ja myyntiliikkeessä on edelleen myynnissä muitakin tavaroita, mutta vähenevässä määrin. Liikkeestä löytyy esimerkiksi seinäkelloja, taideteoksia, LP-levyjä, jopa jykevä putkiradio. Kaikki ei ole edes myynnissä, kuten koristeellinen vanha kassakone.

Eteisessä on lasikaapeissa esillä vanhoja ja erikoisia lamppuja.

Matti Lindstedt esittelee karbidilamppuja, jotka olivat yleisiä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Polttoainesäiliössä olevan karbidipalan päälle päästetään toisesta säiliöstä vettä, jolloin kemiallinen reaktio tuottaa lamppuun asetyleenikaasua. Herkästi syttyvä kaasu tuottaa palaessaan kirkkaan valon. Karbidilamppuja käytettiin esimerkiksi autoissa, junissa ja sairaaloissa.

Karbidilamppua hän esittelee usein markkinoilla, joita hän kiertää kesäisin. Kesän mittaan hän matkustelee pitkin Suomea rompetoreilla, markkinoilla ja vanhojen tavaroiden tapahtumissa. Mukanaan hänellä on laaja valikoima lamppujen kupuja ja osia, mutta ei hän aina odota saavansa suurta myyntiä.

-Sitten kun on käynyt monena vuonna jossain, ihmiset alkavat jo tuntea.

Silloin tuodaan lamppuja huoltoon, tullaan kysymään osia ja juttelemaan. Myynti tapahtuu etupäässä talven aikana postitse.

Nykyään hän mieltää liikkeen pidon lähinnä harrastukseksi. Vapaa-ajalla puusepäntaidot ovat käytössä omissa kunnostusprojekteissa, mutta muita harrastuksia hän ei tunnu kaipaavan.

-Ei tässä suuria haetakaan, mies toteaa leppoisasti. -Ei tässä suuria haetakaan. FL

 

Uusimmat

Näkoislehti

17.9.2020

Fingerpori

comic