Lounais-Häme

Vanhat soittajakaverit muistelevat Rauno Lepistöä

Jyhkeän ja sammaleen kauniisti läikittämän kiviaidan vierustalla seisovassa hautakivessä lukee ylinnä Lepistö. Teksti jatkuu tyhjän rivin jälkeen samoin koruttomin, mutta pienemmin kirjaimin nimillä Rauno Ensio. Etunimiä seuraavat kolmannen rivin kertomina syntymä- ja kuolinajankohdat 26.6.1935 ja 7.9.1993.

Tammelan hautausmaalta löytyvälle paikalle saapuu kuusijäseninen seurue, jonka puolesta Seppo Jokinen saa kunniatehtäväkseen laskea kukkatervehdyksen. Taivaalta ropisevat sadepisarat syventävät vaikuttavan hetken tunnelmaa.

Tammelassa syntynyt Rauno Lepistö teki pääelämäntyönsä musiikin parissa soittajana managerina, soitinkauppiaana ja levytuottajana.

 

Miestä on viimeisellä leposijallaan muistamassa kukkatervehdyksellä uran alkuvaiheen soittajapiireistä Seppo Jokinen, Matti Ågren, Heikki Rantala ja Ilkka Luoti. Joukkoa täydentävät bändin autonkuljettajana toiminut Jukka Rauhaniemi ja vapaa-aikasihteeri Päivi Klemelä Tammelan kunnan edustajana.

-Mielestäni meidän oli aika muistaa Rauskaa tässä muodossa näin hänen vanhojen soittajiensa kesken. Tämä oli mielessäni jo viime kesänä, mutta silloin ajatus jäi vielä toteuttamatta, kertoo tapahtuman puuhamies Ilkka Luoti.

Hän toteaa mukana olleen soittajia, jotka saatiin mukaan tiedossa olevien yhteystietojen perusteella nimenomaan 1950-luvun puolivälissä aloittaneen Rauno Lepistön yhtyeen varhaisajoilta.

 

Soittajista Seppo Jokinen kuuluu Rauno Lepistön yhtyeessä perustajajäseniin. Hänen lisäkseen alkuvaiheen kokoonpanossa soittivat Rauno Lepistö itse bassoa, Erkki Häyry rumpuja ja Reini Lehtinen sekä Jaakko Aarnio puhaltimia.

-Itse soitin haitaria sen, minkä osasin, Jokinen toteaa.

Vuonna 1958 eteen tullut varusmiespalvelus merkitsi Seppo Jokiselle, kuten ajan luonteeseen kuului bänditouhujen jättämistä. Heikki Rantala kuului hänen seuraajiinsa bändin hanuristina.

-Hakivat ne minua vielä 1960-luvun puolellakin keikoille, kun eivät muita löytäneet, Jokinen muistelee.

 

Vuonna 1959 Rauno Lepistön bändiin liittyi sittemmin valtakunnan arvostetuimpien tekijöiden joukossa alallaan paikan lunastanut kitaristi Matti Ågren.

-Silloin pääsin oikein toden teolla keikkailun makuun, hän toteaa.

Ilkka Luoti liittyi joukkoon basistiksi 1960-luvun päästyä vauhtiin. Aikanaan tultiin myös vaiheeseen, jossa Rauno Lepistö siirtyi soittolavoilta päätoimisesti managerointitehtäviin, vaikka yhtye hänen nimellään jatkoikin.

-Rauska oli organisaattori ja kerrassaan erinomainen sellainen. Hän sai asiat toimimaan, kuten niiden pitikin toimia.

-Hän oli hyväntahtoinen kaveri, joka piti bändissä rimaa korkealla. Rauska tilasi esimerkiksi sovitukset ajan huipputekijöiltä Erik Lindströmistä alkaen, soittajaveteraanit kiittelevät.

 

He kehuvat Rauno Lepistöä myös mieheksi, jonka ansiosta säestettävinä tuli tutuksi maamme laulusolistien huippunimistö, joka koostui siihen aikaan valtaosin naisista, kuten Pirkko Mannola, Laila Kinnunen, Marion Rung jne.

1960-luvun puoliväliin tultaessa bändiin liittyi vähitellen muun muassa sellaisia nimiä kuin Pekka Loukiala sekä Erkki Liikanen, joiden aikakausi muodostaa aina 1970-luvun puolelle toimineessa Rauno Lepistön yhtyeessä oman tarinansa.

 

Yhtyeen kuvioista keikkakuljettajana ensikilometreiltä lähtien vastannut Jukka Rauhaniemi muistaa tanssipaikkoja kolutun varsinkin maamme eteläisellä puoliskolla ja menestyksellä, jossa salit täyttyivät ihmisistä niiden kokoon ja paikkakuntaan katsomatta.

-Autot olivat sodasta toipuvassa Suomessa Popedoita ja Volgia. Niiden katolle lastattiin kontrabasso, bassorumpu ja kovaääniskaappi, kun ne eivät muualle mahtuneet. Onneksi Forssan keskeinen sijainti helpotti tilannetta.

Vuosi 1964 jäi Jukka Rauhaniemen mieleen rajapyykkinä, jolloin keikkakilometrien taittaminen sai oleellisesti mukavamman luonteen. Auto vaihtui silloin Mersuksi ja soittajien laitearsenaali sai oman paikkansa peräkärrystä. FL

 

Uusimmat

Näkoislehti

23.9.2020

Fingerpori

comic