Lounais-Häme

Vapaaehtoisten vastuulla

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja luo pitkiä varjoja valkoiseen maahan. Lintu laulaa puissa ja pyörätuolin renkaat rohisevat pakkaslunta vasten.
– Onpas komea kuusi tuossa, toteaa Anneli. 
 Ilpo Rajala ei ole koskaan kiinnittänyt huomiota Palvelukeskus Ruisluodon takapihalla seisovaan kuuseen, vaikka se on näkyvällä paikalla.
– Kyllä. Siinä on nätti ja tasainen kuusi, Rajala vastaa.
On maanantai ja SPR:n vapaaehtoiset ovat 12 miehen voimalla ulkoiluttamassa Ruisluodon asiakkaita. Ilpo Rajala ja Anneli ovat jääneet jälkeen porukasta, mutta reippaalla askelluksella he saavuttavat hiljalleen muita, jotka ovat jo ehtineet Ruisluodon takaa kiertävälle kävelytielle. 
– Täällä onkin paljon autoja, Anneli tuumaa, kun kaksikko kiiruhtaa parkkipaikan läpi.
Tammelan SPR:n vapaaehtoiset ovat ulkoiluttaneet Ruisluodon ikäihmisiä joka maanantai seitsemän vuoden ajan. Pari vuotta sitten vapaaehtoiset alkoivat ulkoiluttaa myös Palvelukeskus Lupiinin ja Palvelukeskus Iltatuulen asukkaita. Vapaaehtoiset vievät ulos sellaisia vanhuksia, jotka eivät pääse ulkoilemaan omin avuin. 
Monessa laitoksessa asiakkaiden ulkoilutus onkin jätetty pitkälti omaisten ja kolmannen sektorin vastuulle, etenkin talvisin.
Ruisluodossakaan hoitajien ei ole mahdollista ulkoiluttaa vanhuksia talvella, koska pukeminen ja riisuminen vievät liikaa aikaa. Sairaanhoitajan Jaana Suonpään arvioin mukaan hoitajat ehtisivät yhden työpäivän aikana ulkoiluttaa ehkä yhden tai kaksi vanhusta nykyisten töiden ohessa. Se olisi aivan liian vähän ottaen huomioon, että asiakkaita on kaikkiaan yli 30. 
– Vapaaehtoisten toiminta on meille tärkeää. Moni asiakas nauttii siitä, että pääsee hengittämään raitista ulkoilmaa ja katselemaan elämää Ruisluodon seinien ulkopuolellakin, Suonpää sanoo. 
Vapaaehtoistoiminta alkoi Tammelassa vuonna 2010 viiden miehen voimin. Sana on sittemmin kiirinyt ja tällä hetkellä ulkoiluttajia on yhteensä 27. Näin runsas vapaaehtoisten määrä tarkoittaa sitä, että Ruisluodon asiakkaista kaikki halukkaat pääsevät kerran viikossa ulkoilemaan. 
Auttaminen on vapaaehtoisille sydämen asia.
– Isäni taisteli talvisodassa 16-vuotiaana vapaaehtoisena. Lähimmäisten auttaminen on tullut minulle kai jonkinlaisena verenperintönä, pohtii ulkoilutustoiminnan alullepanija Markku Illman.
Hänen mielestään vapaaehtoistoimintaa tarvitaan erityisen paljon tällaisena aikana, kun yhteiskunnan resurssit ovat niukat.
– Kolmannen sektorin merkitys on korostunut. Pahin skenaario on se, että tulevaisuudessa vapaaehtoisten kontolle laitetaan lakisääteisiä palveluita, Illman sanoo.
Ilpo Rajala ja Anneli saavuttavat muut ulkoilijat. Hiljaisuus rikkoutuu ja luonnon äänet kaikkoavat. Ryhmässä rupatellaan iloisesti. Yksi vanhuksista on intoutunut kertomaan vitsejä ja toinen rallattaa kansanlauluja:
– Heilini soitteli saksanpolkkaa elämäni kanteleella…
Pakkanen puree posket punertaviksi ja joku vetää huppua syvemmälle päähän. Tunnelma on kuitenkin lämmin ja rento. Juuri sellainen, josta moni nauttisi vielä elämänsä viimeisinä vuosinakin.
– Löytyyköhän minulle ulkoiluttaja sitten, kun olen itse hoitolaitoksessa, Markku Illman miettii.   

Uutista on täydennetty muiden palvelukeskusten osalta 7.2.2017/ Kirsi Seppälä

Asiasanat

Fingerpori

comic