Lounais-Häme

Värikkäitä käänteitä ja ystävyyttä - Ilkka-Juhani Takalo-Eskolasta julkaistaan kirja

Ilkka Juhani Takalo-Eskolasta kertovan Taidan olla taiteilija -kirjan kannessa oleva kuva kertoo kaiken.

-Se kertoo performanssitaiteilijasta, taiteilijasta; se kertoo hetkessä elämisestä. Maalauksesta avautuu rekistereitä muinaisuuksiin ja tulevaisuuksiin, Takalo-Eskola luettelee.

Hänen mielestään kansikuva on mainio. Taiteilijan kasvot on maalannut Johanna Silvennoinen vuonna 1997.

 

Kirjan julkistamistilaisuus on perjantaina.

Takalo-Eskola toivoo, että forssalaiset tulisivat kuuntelemaan hänen tarinaansa Kirjalöytö-kauppaan.

-Ystäväpiirini on hyvin rajallinen. En ole juuri tutustunut forssalaisiin, vaikka olen asunut täällä 30 vuotta, Takalo-Eskola juttelee.

Hän lisää, että jompikumpi on hidas; joko hän tai forssalainen.

-Hitaus kuuluu nykyisin elämääni. Ei ole enää entinen vauhti päällä. Intomieli sen sijaan on sama kuin aina.

Uusien ystävien saaminen on harvinaista. Miesten kesken ystävyys on erilaista kuin naisten, Takalo-Eskola sanoo.

-Miesten kanssa keskustelu on yllätyksellistä. Välillä aihe on ajankohtainen, välillä filosofinen. Juttua joko riittää tai keskustelu on vain muutaman sanan tokaisuja.

Kirjan tarinoissa ja kuvissa on paljon Takalo-Eskolalle läheisiä ihmisiä.

-Lähes puolet kirjan ihmisistä on kuollut. Siksi kirja onkin niin arvokas; ihmiset jäävät hieman henkiin kirjan kautta.

 

Yksi tärkeä ihminen on Kai Linnilä. Linnilä kuului Takalo-Eskolan ystäviin 1960-luvun puolivälistä lähtien.

-Kai oli saanut nimeni Pentti Saarikoskelta. Saarikoski suositteli, että Kai ottaisi yhteyttä.

Kaksikko ystävystyi ja Takalo-Eskola avusti Linnilän toimittamissa lehdissä. Linnilä oli vienyt Takalo-Eskolan kirjoituksia Saarikoskelle, ja sanonut, että “ne on helvetin hyviä”.

-Kun tapasimme, juttelimme kirjallisuudesta. Ja se täytyy sanoa, että olut ja viinakset maistuivat nuorille miehille, Takalo-Eskloa naurahtaa.

Puolen vuosisadan aikana ystävykset tapasivat säännöllisen epäsäännöllisesti.

 

Kirjan taitto jäi yhdeksi Linnilän viimeisimmäksi työksi.

-Halusin Kain kirjan taittajaksi. Kun pyysin häntä, hän oli tuumivan näköinen, koska hänen kalenterinsa oli täynnä. Hänen sikarikirjansa oli vielä kesken.

Tuumaustauon jälkeen Linnilä suostui.

Linnilä teki ensin puolensadan sivun koevedoksen. Jälki oli hienoa, Takalo-Eskola kehuu.

Linnilä oli tuomassa kirjan vedosta hänen luokseen, kun Linnilä kuoli. Elokuun 24. päivä.

-Käytännössä kirja oli jo valmis.

Mutta kuolema. Se täydellisen avuttomuuden tunne, minkä kuolema saa aikaan, on Takalo-Eskolan mukaan onnetonta.

 

Kirja sai konkreettisen alkunsa vuosi sitten lokakuussa, kun Takalo-Eskolaa yllytettiin hakemaan apurahaa kirjan tekoa varten.

-Naureskelin, ettei eläkeläiselle myönnetä apurahaa, kesällä 80 täyttänyt taiteilija kertoo.

Apuraha myönnettiin Kalevalan päivänä. Materiaali oli jo lähes valmis, sillä miehestä oltiin tekemässä kirjaa jo parikymmentä vuotta sitten.

-Kirjoitin joitain osia uudestaan ja muuntelin vanhoja tekstejä. Kai oli kuitenkin säveltäjä ja kapellimestari. Hän ratkaisi kokonaisrakenteen ja aikamuodon.

Takalo-Eskola kehuu Linnilän logiikan tajua. Kirja etenee toistamatta, koko ajan uutena.

-Kai piti 1960-luvun letterismi-töistäni. Sitä kutsutaan nykyisin aseemiseksi kirjoitukseksi, Takalo-Eskola selaa valmista kirjaa. FL

Ilkka Juhani Takalo-Eskolan Taidan olla taiteilija -kirjan julkistamistilaisuus Keijo Koskimiehen Kirjalöytö-kaupassa Forssan Puistolinnassa perjantaina 1. joulukuuta kello 18.

 

Uusimmat