Lounais-Häme Tammela

Vauhdittomat hypyt vaativat räjähtävää voimaa ja kimmoisuutta

Atte Lähdekorpi tavoittelee Pajulahden SM-kisoista mitaliponnistuksia.
Atte Lähdekorpi treenaa vauhdittomia hyppyjä talvisin Eerikkilässä. Kuva: Lassi Puhtimäki

Vauhdittomat hypyt jäivät olympiaohjelmasta yli sata vuotta sitten vuonna 1912, mutta laji on yhä voimissaan – myös Suomessa. Nuorissa ja yleisissä sarjoissa vauhdittomien hyppyjen mestaruuksista ei kilpailla, mutta Suomen Aikuisurheiluliiton kisoissa veteraaniurheilijat mittelevät näiden perinteisten lajien SM-mitaleista.

Forssalainen Atte Lähdekorpi löysi vauhdittomat hypyt kymmenisen vuotta sitten. Hän oli nuorempana harrastanut pituushyppyä ja käyttänyt esimerkiksi vauhdittomia loikkia harjoittelussaan.

Yleisurheilu-ura katkesi aikoinaan loukkaantumiseen, jonka jälkeen Lähdekorpi harrasti pitkään lentopalloa. Kun lentopallo jäi vähemmälle, Lähdekorpi juoksi pitkiä matkoja, kunnes veri alkoi vetää takaisin yu-kentille ja hyppyihin.

– Taisi olla 2010 ja juuri vauhdittomien hyppyjen SM-kisat, joissa palasin hyppyjen pariin, nyt kuusikymppinen Lähdekorpi kertoo.

Lähdekorpi aikoo kisata huomenna lauantaina Aikuisurheiluliiton SM-vauhdittomissa Lahden Pajulahdessa. Lähdekorpi on vuosien varrella ehtinyt voittaa lukuisia mitaleja vauhdittomassa pituushypyssä ja kolmiloikassa, mutta se kirkkain vielä puuttuu.

– Kova kilpakumppani Timo Rajamäki, jolla on SE:t M60-sarjassa, ei ole ilmoittautunut mukaan Pajulahteen. Se antaa meille muille mahdollisuuksia, Lähdekorpi sanoo.

Lähdekorpi tavoittelee pituudessa ponnistusta 270–280 senttiin. Kolmiloikassa tähtäin on kahdeksassa metrissä, mutta se saattaa jäädä haaveeksi.

– Jos pystyn tavoitteiden mukaisiin hyppyihin, niin mitali pitäisi olla varma, kun Rajamäkikin on poissa.

Lähdekorven lisäksi Forssan Salamasta Pajulahden SM-kisoihin ovat lähdössä M35-sarjassa kilpailevat Marko Petäjä ja Joni Salminen sekä M40-sarjalainen Timo Malinen.

Tammelan Ryskeestä SM-vauhdittomiin osallistuu M60-sarjassa kisaava Hannu Ranta.

Vauhdittomat hypyt vaativat voimaa, nopeutta ja kimmoisuutta. Pituus vaatii enemmän räjähtävää voimaa, kun taas kolmiloikkaa kysyy erityisesti kimmoisuutta.

– Minä en tee korkeutta. Joskus junnuna olen sitä kokeillut, mutta en saanut siihen oikein tuntumaa, Lähdekorpi sanoo.

Pituus ja kolmiloikka kuitenkin kiinnostavat. Talvella ilman vauhtia, kesällä normaalisti vauhdin kanssa.

Vauhdittomissa lajeissa on oma viehätyksensä. Kisat ovat hetkisiä. Hyppääjät tekevät kolme suoritusta, vaikka osallistujia olisi runsaasti, kilpailut eivät kestä pitkään.

– Vauhdittomat hypyt ovat keholle paljon ystävällisempiä kuin normihypyt, Lähdekorpi tietää. FL

Takana hieno menneisyys

Vauhdittomat hypyt olivat olympialajeina 1900–1912.

Tunnetuin vauhdittomien lajien taitaja oli yhdysvaltalainen Ray Ewry, joka Ateenan välikisat mukaan laskien voitti 10 olympiakultaa. Se tekee hänestä toiseksi menestyneimmän olympiaurheilijan Michael Phelpsin jälkeen.

Vauhditon pituushyppy

Oli olympialaji vuosina 1900–1912.

Menestynein urheilija lajissa Ray Ewry, Suomen mestaruuksia eniten Allan Larrolla.

Epävirallinen ME Byron Jonesilla (373 senttiä).

Vauhditon kolmiloikka

Olympiaohjelmassa 1900–1904, molemmat kullat Ray Ewrylle.

Pituushyppääjä Jarno Kärnän tiedetään hypänneen 10,68 metriä.

Vauhditon korkeushyppy

Olympiaohjelmassa 1900–12.

Jalat saavat olla maassa missä asennossa tahansa, mutta saavat kohota vain kerran.

Lajin jäädessä pois olympiaohjelmasta ennätys oli Ewryllä (165 senttiä). Ruotsin Patrik Sjöbergin väitetään hypänneen floppaamalla tasan kaksi metriä.

Uusimmat