Lounais-Häme

Veeruska tanssi sotapoikien sydämiin

 

Eläkeliiton Forssan yhdistys vietti syysjuhliaan tavallisesta poikkeavalla teemalla. Yhdistyksen aseveli-iltamissa ei ehkä ollut yhtä riehakasta, mutta hauskuutta riitti vähintään yhtä paljon kuin juhlan mallina olleissa sota-ajan aseveli-illoissa aikoinaan.

Viihdytysjoukot tulivat enimmäkseen yhdistyksen omasta porukasta ja teemasta muistuttavaa rekvisiittaa ja asustustakin oli saatu paikalle.

Alkuperäisistä iltamista poikkesi ainakin se, että eväät olivat tällä kertaa varmasti paremmat. Tästä toistaiseksi viimeisiä syysjuhlia puheenjohtajana isännöinyt Erkki Eskelinen antoikin juhlan alussa lupauksensa hernerokan ja pannukakkujen laadusta ja riittävyydestä.

-Tässä sopassa ei varmasti herne etsi toistaan, Eskelinen vitsaili.

-Ja jos keitto uhkaa loppua kesken, laitetaan vettä joukkoon.

Eskelisen puoliso, ohjelmatoimikunnan puheenjohtaja Hilkka Eskelinen kertoi, että juhlan idea syntyi hänen aviomiehensä entisen ammatin innoittamana.

-Ajattelin, että kun joukossa on eversti, on hänen kokemuksestaan hyötyä tämän teeman toteuttamisessa, rouva Eskelinen perusteli.

Forssan yhdistyksen puheenjohtajana kuusi vuotta toimineen entisen ammattiupseerin Erkki Eskelisen mukaan juhlan teema tuntuikin hänestä läheiseltä. Hän uskoi, että myös yleisö viihtyi juhlissa. Ja kyllähän se ainakin kuullun palautteen ja iloisen tunnelman perusteella viihtyi.

Paikalla oli kaikkiaan 200 Eläkeliiton Forssan yhdistyksen jäsentä. Aiemmin juhlia on järjestetty Forssan teatteritalolla. Juhlan tämänkertaiseen tunnelmaan sopi kuitenkin paremmin järjestää tilaisuus Valkeaniemen pirtillä.

Yhdistyksen perustajajäseniin lukeutuvan Erkki Känkäsen mielestä juhlien tunnelma ja ohjelma menivät aivan nappiin. Känkäsen mukaan juhla tavoitti aseveli-iltojen tunnelman, joista hänelläkin on Karjalan kannakselta omakohtaista kokemusta.

Känkäsen mukaan tuolloin iltamien ohjelma oli kotikutoista Korsukaupungissa järjestettyihin iltoihin saatiin kuitenkin jonkin verran vierailevia tähtiä, kuten haitarinsoittaja Onni Laihanen.

-Muistan, kun kerrankin iltamissa oli aivan täyttä ja pitkät jonot ja siksi me jäimme poikien kanssa ulkopuolelle. Yhtäkkiä Laihanen osui paikalle ja käski meidät sisään. Hän järjesti meidän kymmenpäiselle poikajoukolle paikan salin edestä aivan lavan alta. Siellä me sitten istuimme, Känkänen muisteli.

Aseveli-iltamien ohjelma noudatteli perinteisten iltamien ohjelmaa. Juhlan aluksi kajautettiin alkuperäinen hopeatorvifanfaari, jonka jälkeen puheenjohtaja tutustutti yleisön aseveli-iltojen perinteeseen. Juhlan kuluessa kajautettiin yhteislaulua ohjelmanumeroiden välissä ja ensimmäinen laulukappale oli teemaan johdatellut Elämää juoksuhaudoissa.

Ohjelmassa oli myös musiikkiesityksiä sekä yhdistyksen jäsenten esittämä näytelmä. Lopputansseja tahditti tanssiyhtye Auringonnousu.

Sota-ajan yleisötilaisuuksissa tanssi oli kielletty. Tästä syystä aseveli-illoissa ei siis tanssittu. Tässä Valkeaniemen pirtillä järjestetty aseveli-ilta poikkesi mallistaan, sillä tilaisuuden lopuksi järjestettiin riemukkaat tanssit. FL

 

Uusimmat