Lounais-Häme

Veljessodan perintö painaa edelleen

Kidutettu asemapäällikkö, aittaansa ammuttu kartanonisäntä ja tuomioistuin, joka tuomitsi satoja kuolemaan, usein löyhin perustein. Vuoden 1918 verinen sisällissota jätti jälkensä Forssaankin.

Julmat tapahtumat on haluttu unohtaa ja niistä vaiettiin pitkäksi aikaa. Nyt enää Wahrenin patsaan ympärillä kukkivat punaiset ja valkoiset kukat muistuttavat siitä, mitä pitäjässä tapahtui ennen.

-En tosin tiedä, onko vuosi 1918 inspiroinut ne, kertoo 1918-kaupunkikävelyn opas, Forssan museonjohtaja Kati Kivimäki.

Vallankumous alkoi 27.1.1918, ja silloin Forssan tekstiilitehtaan 1500 työntekijästä neljäkymmentä liittyi punakaartiin. Sodan ensimmäisenä päivänä punaiset ottivat Forssassa haltuunsa viestintävälineet, tehtaat, kaupat ja poliisin.

Tehtaat jatkoivat kuitenkin toimintaansa lähes koko sodan ajan. Ajatuksena oli, että jos ihmiset saisivat palkkansa, yhteiskuntarauha olisi taattu.

-Varsinaisia sotatoimia kylässä ei koskaan ollut, se oli rintaman takana. Forssalaisia taisteli kuitenkin muualla Suomessa. Saariston vapaajoukot eli valkoiset joukot saapuivat Forssaan 26.4.1918 ja ottivat sen haltuunsa.

 

Vanhat talot kertovat tarinaa

Kivimäki näyttää kaupunkikierroksen osanottajille vanhaa valokuvaa, jossa veturi lepää joessa.

-Kun punaiset vetäytyivät kaupungista valkoisten joukkojen edeltä, viimeisenä tekonaan he räjäyttivät kaikki Loimijoen yli kulkevat sillat. Ainoastaan Saunasillan kohdalla he epäonnistuivat. Pommi oli ilmeisesti suutari.

-Kun rautatiesilta räjäytettiin, veturinkuljettaja pakotettiin pistämään alkuvauhti veturille, jotta se ajoi jokeen. Huhutaan, että punaiset olisivat harkinneet Forssan kirkonkin räjäyttämistä.

Sodan lopputuloksena henkensä Forssan seudulla menetti noin 600 punaista ja alle 50 valkoista. Puolet jälkimmäisistä oli Mustialan opiston opiskelijoita ja kotoisin muualta. Korko-ojan kuuluisaan joukkohautaan on eri laskutapojen mukaan haudattu arviolta 400–600 punavankia.

Myös vanha makasiinirakennus Loimijoen rannan lähellä kertoo omaa tarinaansa. Ohikulkijoista moni tuskin tietää, mitä vanha, graffitien peittämä tiilitalo piti aikoinaan sisällään.

-Valkoisten vallatessa Forssan punaiset vangittiin juuri sinne. Siellä oli pahimmillaan hyvin alkeellisissa oloissa noin 500 punavankia odottamassa kohtaloaan.

Nykyään rakennus herättää keskustelua aivan muista syistä. Jotkut haluaisivat järjestää sinne toimintaa, toiset purkaa sen.

 

Nykyisyys menneisyydessä

Saaren kansanpuistossa, toisenlaisissa maisemissa sisällissotaa katsotaan taiteen keinoin. Veres-taiteilijaryhmän viisi kuvataiteilijaa ryhtyi keskustelemaan vuodesta 1918 ja päätti järjestää aiheesta näyttelyn.

-Varauduimme, että näyttelystä voi tulla myös negatiivista kritiikkiä. Forssassa oli jupakka Lotta-patsaastakin, kertoo Niina Laitonen.

Vuonna 1926 rakennetussa Kaukolanharjun näkötornissa nähdään viiden taiteilijan näkemys vaikeasta aiheesta. Jenni Kalsolan teoskokoelma Juuret käsittelee menneisyyttä. Se periytyy aina sukupolvelta toiselle – tahdommepa sitä tai emme.

-Vaikka olisi kuinka kipeä ja vaikea historia, se on kuitenkin meidän kaikkien historia. Se täytyy jollain tavalla hyväksyä.

Raidallisissa maalauksissa yhdessä näkyy asetta kantava lapsi, toisissa lapsia sukupolvista sisällissodan jälkeen.

-Sisällissodasta jäi punaisilta paljon orpoja ja heidän asemansa oli todella huono. Heidän tarinansa ei tavallaan päässyt sodan jälkeen jatkumaan. Myös sodan jälkeen oli paljon kaltoin kohtelua puolin ja toisin, mutta ehkä enemmän punaisille.

Teosten toiseen ideaan, perinteiseen suomalaiseen räsymattoon liittyy myös yksi sisällissodan tarina.

-Valkoiset ryöstivät punaisten lipun kirkon tornista liehumasta. Kun myöhemmin selviteltiin, mihin lippu joutui, se oli kudottu räsymattoon piiloon punaisena raitana.

 

Kaksi maailmaa

Niina Laitosen kolme teosta kuvaavat puolestaan sodan jakavaa voimaa. Teoksessa Valinnanteon taakka Laitonen halusi kertoa, miten perheetkin jakautuivat sisällissodassa monesti eri puolille.

-Valinnan joutui tekemään usein nopeastikin ja pakosta. Toisille se on ollut hyvinkin suuri ja toisille pienempi taakka kantaa.

Teoksessa Tie takaisin ideana on eri ajatusmaailmojen ymmärtäminen ja yhtenäistyminen. Punaisten ja valkoisten pallojen viereen on kirjoitettu “olet tässä” -opastus.

-Kuvissa on kaksi näkemystä ja ihmisten sisällä kartta siitä, miten ne löytäisivät tiensä toistensa luo.

Laitosen mielestä ihmisten jakautuminen eri leireihin pätee myös hyvin nyky-Suomen ja -maailman politiikkaan.

-Sitä toivoo, ettei sisällissodan kaltaisia asioita koskaan enää tapahtuisi. Silti kun katsoo maailman tilannetta, niitä tapahtuu koko ajan ympärillämme.

Aihe jakaa taiteilijatkin eri puolille. Laitonen pohtii, että kuilu hyvä- ja huono-osaisten välillä on vallinnut aina. Kalsolan mielestä taas Suomessa on jälleen alkanut syntymään vaarallinen yhteisön kahtiajakautuminen.

-Vihapuheet ovat lisääntyneet paljon. Hallitus saisi mielestäni viimeistään nyt kiinnittää huomiota siihen, että mitään ihmisryhmää ei laitettaisi tilanteeseen jossa tuntuu, ettei ole enää mitään toivoa.

Kaikkien julmuuksien ja tuskan takaa Kalsola näkee kuitenkin myös valonpilkahduksen.

-Sisällissota oli todella raaka ja verinen. Silti Suomi pystyi kuitenkin yhtenäistymään ja lähteä jälleenrakentamaan todella nopeasti. Se on myös aikamoinen tarina. FL

 

Uusimmat