Lounais-Häme

Veloista viis, Wahren painoi aina eteenpäin

Historioitsija, filosofian tohtori Jouni Yrjänä muistuttaa, että Axel Wilhelm Wahrenin (1814–1885) liikemieskumppanit eivät olleet yhtä vakuuttuneita sijoittumisesta Forssaan. Tai Wahrenin sijoituksista monenlaiseen yritystoimintaan.
– Hän pisti aina rahaa eteenpäin uusiin hankkeisiin. Helpommallakin olisi päässyt, arvioi Yrjänä, joka luennoi Forssassa Wahrenista osana Suomen 100- ja Forssan 170-vuotisjuhlintaa. Lounais-Hämeen kotiseutu- ja museoyhdistyksen järjestämä tilaisuus oli juhlavuoden luentosarjan avaus.
Yrjänä on laatimassa Wahrenista elämäkertaa parin vuoden sisällä
Forssalla oli koskensa, mutta puuvillankehruuyhtiön perustaminen sisämaahan oli uskaliasta. Olihan puuvilla tuotava kaukaa meriteitse ensin satamiin ja kuljetettava sitten maitse satakunta kilometriä.
Axel Wahrenia voi Yrjänän mukaan luonnehtia Forssan turbiiniksi. Hän oli yhden miehen yrityshautomo, joka toi Forssan tehtaalle Suomen ensimmäisiin kuuluvan turbiinin valjastamaan kosken energian.
A.W. Wahren oli koulutukseltaan värjäri ja Yrjänän mukaan teknisesti orientoitunut insinööriluonne. Hän aloitti yritystoimintansa synnyinkaupungissaan Tukholmassa Kungsholmenin värjäämössä vain 21-vuotiaana. Kun liiketoiminta karahti hankaluuksiin, hän siirtyi Suomeen ja Jokioisille 24-vuotiaana 1838. Aluksi hän vuokrasi ja uudisti Jokioisten Verkatehtaan.
Riitaannuttuaan Jokioisten kartanon omistajan Josef Bremerin kanssa Wahren perusti kehräämön nykyiseen Forssaan vuonna 1847. Wahren osti lisäksi Viksbergin kartanon 1852 ja käynnisti kutomon toiminnan 1856. Tehtaat yhdistyivät modernisti Forssa oy:ksi 1859. Maanviljelystä kehittäessään hän perusti myös panimon. 1870-luvulla Wahren kiinnostui paperiteollisuudesta ja oli mukana perustamassa Kymi oy:n.
Wahrenin yritysstaival ei ollut pelkkää nousua vaan myös taistelua velkojen kanssa. Wahren oli mukana käynnistämässä Suomen teollistumista, mutta toimintaan iskivät kasvukausien välillä kiilaa sekä 1840-luvun taantuma, Krimin sota 1854–55 että laihat vuodet 1862–68, jolloin Yhdysvaltain sisällissota keskeytti puuvillan tuonnin.
– Axel Wahren ei menettänyt koskaan luottamustaan omiin laitoksiinsa, vaikka Helsingin pääkonttorista tuli kyllä kirjeitä, Jouni Yrjänä summaa.
– Wahrenilla oli hermot kireällä taloudellisen tilanteen ja paineiden vuoksi.
– Hän koki, että on mentävä eteenpäin. Että askel taaksepäin olisi loppu.
Wahren joutui rahapulassa priorisoimaan tekemisiään ja lykkäämään lainanmaksua rahoittajilleen. Vuonna 1864 eteen tuli velkajärjestely.
Hyvät kauppasuhteet Suomessa auttoivat. Kumppaninaan hänellä oli kauppahuoneliikemies Henrik Borgström.
Wahrenin johtajuutta leimasivat poikkeuksellinen työkyky, toimeliaisuus, uteliaisuus ja kokeilunhalu. Hänellä oli industrialistinen itseymmärrys. Hän kykeni luomaan markkinoita.
– Hän oli ylpeä osaamisestaan ja kykeni herättämään ihastusta valtiomiehissä. Hän ei pitänyt kynttiläänsä vakan alla vaan markkinoi tuotteitaan, Yrjänä kuvaa.
Ihmisenä A.W.Wahren oli hyväntahtoinen, mutta tarvittaessa teräväsanainen.
Yrjänä arvioi omien tutkimustensa perusteella, että suomenkielinen väestönosa vaikuttaa tuntevan Suomen itsenäisyyttä edeltäviä aikoja huonosti. Syynä lienee se, että teollinen ja kulttuurinen elämä oli tuolloin ruotsinkielisen väestön käsissä. FL

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

20.9.2020

Fingerpori

comic