Lounais-Häme

Vene- ja uintiväylät auki

Vene suuntaa Rauhaniemen nokan rannasta kohti kauempana siintävää kaislikkoa. Tarkoitus on poistaa kaisloja yhteensä muutaman aarin verran ja läjittää ne kuivalle maalle.

Pian veneen reunasta kaislaleikkuri jo ahmii veneväylän vasenta reunaa, leventäen veneen kulkutilaa.

Kesäkuun kääntyessä heinäkuuksi alkaa myös vesikasvien niittokausi.

Kunnat ovat vastuussa laajoista, kuntien omistuksessa olevien yhteisten rantojen niitoista, mutta myös yksityishenkilöt voivat omassa mökkirannassa toteuttaa pienimuotoista niittoa, vinkkaa Tammelan Pyhäjärven–Kuivajärven Suojeluyhdistyksen puheenjohtaja Jouko Lindroos.

-Nyt on sopiva aika niitolle, kun linnut poikasineen eivät ole enää nurkissa, Lindroos sanoo.

-Talvellakin pystyisi vesikasvillisuutta niittämään, mutta parhaiten kasvustoa pystyy kurmuuttamaan heinä–elokuussa.

Pelisäännöt vesikasvien niittämisessä ovat selvät: laajoihin ja koneellisiin niittoihin tarvitaan lupa, joka on haettava kuukausi etukäteen. Tällöin pitää olla valmiina suunnitelmat kaislan nostosta, kuljetuksesta ja läjityksestä.

Omalla mökkirannalla tehdyt pienimuotoiset niitot eivät kuitenkaan ole luvanalaisia toimenpiteitä.

-Isoilla niitoilla pyritään estämään rannan karkaaminen. Omaa mökkirantaa voi duunata, jotta uinti- tai veneväylän saa paremmin auki, Lindroos selventää.

Tavanomaisesti pienimuotoisessa niitossa on kyse muutaman aarin kokoisen alueen niitosta.

-Hehtaarin kokoiselta alueelta tulee kaislaa 5 tonnia, aarilta vain 50 kiloa.

Tammelan Pyhäjärven–Kuivajärven Suojeluyhdistyksellä on sähkökäyttöinen niittoleikkuri, jota se vuokraa paitsi omille, myös muiden järvien suojeluyhdistysten jäsenille. Lindroos kertoo, että kyseinen laite on tarkoitettu nimenomaan veneväylän tai pienen uimapaikan aukaisuun, eikä sillä voida poistaa kaisloja isommilta alueilta.

Lindroosin mukaan myös ensikertalainen onnistuu kyllä oman mökkirantansa kaislanniitossa.

-Hankalinta voi olla kaislojen saanti rantaan, joten liian isoa urakkaa ei kannata itselleen ottaa, jotta kaislat saa kotiutettua. Missään nimessä kaisloja ei saa jättää laattana järvelle ajelehtimaan, Lindroos huomauttaa.

Mökkirannalla niittäessä kannattaa keskittyä vain pinnan päälle nousevien ilmaversoisten kasvien, kuten järviruokojen, järvikaislojen ja järvikortteen niittämiseen.

-Kelluslehtiset ja uposkasvit taas ovat vaikeampia lajeja niittää. Niiden niittäminen saattaa jota muuttaa järven tilannetta nopeammin, sillä kasvit saattavat levitä yllättävästi, Lindroos varoittaa.

Kelluslehtiset kasvit kuten lumme, ulpukka ja uistinvita kasvavat usein niittämisen jälkeen takaisin vahvan, ravinnepitoisen juurakkonsa avulla. Ahvenvitan, vesiruton ja karvalehden kaltaiset uposkasvit taas lisääntyvät verson palasista, jolloin niitto voi kiihdyttää niiden kasvua.

Laajoista niitoista, joilla pyritään estämään lahdelmien umpeenkasvua, vastaa kunta. Tammelassa kunnan niitot tehdään kunnan ja yhteisessä käytössä olevilla rannoilla ensimmäisen kerran viikoilla 27 ja 28. Toisen kerran Tammelassa niitetään viikoilla 34 ja 35.

Kunnan niitot urakoitsee tänä vuonna Hämeen vesiniitto. FL

Ajoita vesikasvien niitto oikein
Vesikasvit ovat keskeinen osa järviluontoa sekä tärkeä vesieliöstön elinympäristö. Vesikasvit myös parantavat veden laatua.Rehevöitymisen vuoksi lisääntynyttä vesikasvillisuutta joudutaan kuitenkin usein niittämään tai muulla tavoin poistamaan virkistyskäyttömahdollisuuksien ja maisema-arvojen parantamiseksi.Vain pienimuotoiset niitot saa tehdä ilman lupaa. Koneellisesta niitosta on ilmoitettava kuukausi etukäteen vesialueen omistajalle ja alueelliselle ely-keskukselle. Laajaan vesikasvien niittoon tarvitaan aina lupa.Vesikasvien niitto on tärkeää toteuttaa oikeana ajankohtana. Tehokkain niittoaika on heinä-elokuun vaihteessa. Jos niittokertoja on useampia, ensimmäinen niitto kannattaa tehdä juuri ennen kasvien kukkimista kesäkuun lopulla ja seuraavat 3–4 viikon välein.Leikattu kasvimassa on aina kerättävä pois vedestä. Hajotessaan kasvijätteet kuluttavat happea ja niistä vapautuu veteen ravinteita, mikä voi runsastuttaa levien määrää. Vesistössä ajelehtiva kasvimassa aiheuttaa esteettistä haittaa ja vaikeuttaa virkistyskäyttöä ja ajautuu lopulta usein jonkun toisen rantaan.Leikatulle kasvinjätteille on varattava läjityspaikka, josta ne eivät pääse kulkeutumaan takaisin vesistöön. Kasvinjätteet voi myös kompostoida.Lähteet: ymparisto.fi, ely-keskus

Fingerpori

comic

Uusimmat