Lounais-Häme

Villiintyneet kissat ongelmana Somerolla

Muutama kymmenen, ehkä sata, arvioi Someron Löytöeläinkodin pitäjä Anssi Timonen villiintyneiden kissojen määrää paikkakunnalla.

Suomen löytöeläinten kummit ry:n (Slekry) Merja Virola uskoo, että puhutaan jopa sadoista, sillä jo yhdessä villikissapopulaatiossa voi olla jopa 50 kissaa.

Timosen mukaan villikissojen määrä on Somerolla pysynyt suunnilleen samana jo pitkään.

-Villiintyneitä kissoja on kaikkialla. Somerolla tilanteen vain tekee hankalaksi se, että kaupungissa ei ole paikallista eläinsuojeluyhdistystä, joka organisoisi kissojen loukutuksia ja ottaisi vastaan ilmoituksia villikissoista, Virola sanoo.

 

Timonen itse loukutti villiintyneitä kissoja parinkymmenen vuoden ajan, mutta lopetti sen tänä vuonna.

-Tein loukutuksia vapaaehtoisesti ilman, että kostuin siitä itse mitään. Sopimukseeni kaupungin kanssa ei ollut villikissoista kirjattu mitään, Timonen sanoo.

-Yritin tehdä oman osuuteni, mutta sain siitä vain haukkuja.

Löytöeläinkoti on tarkoitettu vain kadonneille kotieläimille, ei villiintyneille. Timosen periaate on, että hän ei hoida villikissoja, joten hän lopetti loukkuihin saamiaan kissoja.

-Alkoi kiertää juttuja, että olen murhaaja, joka tappaa kaikki kissat. Villikissoja lopetinkin, koska villiintyneen kissan kesyttäminen vie loputtomasti aikaa, eikä kissa silti välttämättä kesyynny ikinä, jolloin sen joutuisi kuitenkin lopettamaan, Timonen selittää.

 

Villiintyneitä kissoja on Timosen mukaan lähinnä ihmisten välinpitämättömyyden vuoksi.

-Esimerkiksi maatiloille otetaan navettakissoja, joita ei välttämättä rokoteta tai leikata. Sitten on vanhuksia, joilta on homma lähtenyt käsistä, Timonen sanoo.

Slekryn apuna Somerolla toimiva Tarja Mannervuori kertoo esimerkiksi 90-vuotiaasta naisesta, jolla on tälläkin hetkellä Somerolla ”ulkorakennus täynnä kissoja”.

”Populaatiokissat” ovat usein sisäsiittoisia ja sairaita. Esimerkiksi giardia-loinen voi tarttua myös koiriin. Talvella villikissat taas kärsivät aliravitsemuksesta.

 

Eläinsuojeluyhdistyksen perustaminen tai jonkin muun yhdistyksen laajeneminen Somerolle olisi Mannervuoren ja Virolan mukaan ensiarvoisen tärkeää.

-Somerolle tarvittaisiin lisää kotihoitopaikkoja ja vapaaehtoisia, jotka olisivat valmiita loukuttamaan kissoja, Mannervuori sanoo.

Slekry toimii yli kuntarajojen, mutta lähimmät yhdistyksen varsinaiset jäsenet asuvat Turussa.

-Täältä on melko mahdotonta käydä jatkuvasti loukuttamassa. Paikallista apua pitäisi saada. Kissoja pitäisi loukuttaa ja katsoa, onko niissä ”potentiaalisia” tapauksia, joita voisi saada vielä kesytettyä, Virola sanoo.

Ilman järjestäytynyttä loukuttamista kissojen määrä saattaa räjähtää käsiin, minkä lisäksi oikeutta otetaan omiin käsiin. Someron alueella on jo ammuttu villikissoja, mihin laki toki antaa myös luvan.

-Siinä on vain aina se riski, että mukana menee naapurin kissakin vahingossa, Mannervuori sanoo. FL

 

Kissoja hylätään jatkuvasti
Kotieläimeksi otetun kissan heitteillejättö ja hylkääminen on metsästyslaissa kielletty.Suomessa löytökissoja, villiintyneitä tai puolivillejä kissoja päätyy eläinsuojelujärjestöjen tilastoihin ja löytöeläinten vastaanottopaikkoihin arviolta noin 10 000 vuodessa.Ongelmaksi ovat muodostuneet myös villiintyneet kissapopulaatiot.Villiintyneet kissat hankkivat ravintonsa itse, mutta elävät ihmisasutusten läheisyydessä ja pysyvät hengissä ihmisten avustuksella.Villeissä tai puolivilleissä populaatioissa kissat lisääntyvät hallitsemattomasti, sairastuvat herkästi, eivät saa kotieläimelle kuuluvaa asianmukaista hoitoa ja kärsivät talvisin ravinnon puutteesta ja kylmästä.Lähde: Eläintieto.fi

Uusimmat

Näkoislehti

1.10.2020

Fingerpori

comic