Lounais-Häme Forssan seutu

Vinhaa vauhtia ja villejä alastuloja: Testasimme Forssan seudun pulkkamäet – Hyppää jutun ja hurjan videon kyytiin

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 13. helmikuuta 2022. Kyllä mäenlaskijan Forssan seudulla kelpaa! Tähän johtopäätökseen on tuleminen, kun on kiertänyt pulkkamäet kaikissa seudun kunnissa. Ypäjä sai täydet pisteet, mutta meno huimasi myös Humppilassa, Jokioisissa, Forssassa ja Tammelassa.
Miinan mäki Jokioisilla on kapea, mutta pitkä. Testipäivää edeltänyt lumipyry takasi laskijoille myös lumipesun. Kuva: Lassi Puhtimäki
Miinan mäki Jokioisilla on kapea, mutta pitkä. Testipäivää edeltänyt lumipyry takasi laskijoille myös lumipesun. Kuva: Lassi Puhtimäki

Meneillään oleva talvi on ollut enemmän kuin ihanteellinen lumiseen iloitteluun. Jos oman kunnan mäet on jo nähty, naapurista löytyy taatusti uutta kinosta laskettavaksi ja mäkeä kiivettäväksi.

Kuva: Lassi Puhtimäki
Kun talvi antaa parastaan, otetaan laskuväline alle. Forssalaisen Eino Leiviskän valinta Harakkamäen hurjiin hyppyreihin oli perinteinen rattikelkka. Testasimme yhden pulkkamäen jokaisessa Forssan seudun kunnassa. Kuva: Lassi Puhtimäki

Aloitamme kierroksen itseoikeutetusti Forssan Harakkamäestä. Kalliomäen ja Forssan sairaala-alueen väliin jäävä pulkkamäki on keskeisestä sijainnistaan johtuen suosittu mäenlaskukohde. Iltapäivän auringon painuessa pikkuhiljaa mailleen mäen huipulle on kavunnut testiryhmämme (toimittaja ja valokuvaaja jälkikasvuineen) lisäksi miltei naapurissa asuva Eino Leiviskä.

– Käymme täällä laskemassa aika usein. Lasken rattikelkalla, tai lumilaudalla tai lumiskuutilla.

Einon mielestä parasta on kurvailla kelkalla kumpareissa, jotka ovat muodostuneet mäkeen vaihtelevien säiden seurauksena.

– Nyt mä testaan skeletonia!, Eino huutaa ja antaa vauhtia kelkalleen.

Muillekin tietämättömille tiedoksi, että skeleton on mahakelkkailua, jota myös parhaillaan käynnissä olevissa olympialaisissa harrastetaan. Einon vauhti ei kiihdy ehkä aivan olympiakelkkojen (yli 100 km/h) vauhtiin, mutta aivan riittävän hurjalta näyttää meno Harakkamäessäkin.

Harakkamäen lisäksi Forssassa pääsee laskemaan mäkeä ainakin legendaarisella Hunnarilla ja Linikkalanlammilla, jonka parhaat laskuväylät löytyvät kuntoportaiden läheisyydestä.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Tammelassa frisbeegolfradan mäet ottavat, mutta myös antavat. Hurja lasku alaspäin saa adrenaliinin virtaamaan ja naurun raikumaan metsässä. Kuva: Lassi Puhtimäki
Tammelassa frisbeegolfradan mäet ottavat, mutta myös antavat. Hurja lasku alaspäin saa adrenaliinin virtaamaan ja naurun raikumaan metsässä. Kuva: Lassi Puhtimäki

Virallinen tai ei, kyllä laskija mäen löytää

Testiryhmä ottaa seuraavaksi suunnan kohti emäpitäjä Tammelaa. Tämän lehden tekstiviestipalstalla on harmiteltu virallisen pulkkamäen puuttumista Tammelassa. Mutta opaskylteistä ja tienviitoista viis, kyllä laskija mäen löytää!

Tammelan liikuntapuisto on monipuolisuudessaan vailla vertaa. Näin talvisaikaan puisto mahdollistaa hiihdon ja luistelun, mutta pienellä viitseliäisyydellä myös mäenlaskun.

Mäkeen haikailevan kannattaa suunnistaa kohti parkkialueen reunalta lähtevää frisbeegolfrataa. Reitti kohti parasta laskupaikkaa kulkee ykkösväylän läpi kakkosväylälle. Jo matkalla varsinaiselle laskupaikalle on mahdollista ottaa kevyempiä testilaskuja, sillä maastonmuodot vaihtelevat.

Testiryhmän lapsijäseniltä alkaa usko loppua, mutta onneksi lopussa kiitos seisoo. Pienen tarpomisen jälkeen avautuvat komeat näkymät Mustialantien suuntaan. Ennen testipäivää on satanut reilusti lunta, mutta onneksi joku muu on ehtinyt mäkeen ennen testiryhmää.

Mäki on melko kapea ja töyssyinen, mutta vauhtia pitkän laskun aikana saa kerättyä melkoisesti. Rattikelkka on ohjattavuutensa ansiosta tähän mäkeen ykkösväline.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

Miinan mäessä monttuisaa menoa

Jokioisilla pulkkailua on ennenkin harrastettu Miinan koulun välittömään läheisyyteen sijoittuvassa mäessä, mutta täksi talveksi mäki sai kylkeensä kuntoportaat. Portaiden vuoksi mäen laskettava osuus on kaventunut, mutta ylös kiipeäminen sujuu nyt aiempaa ketterämmin, eivätkä ylös kapuavat jää seuraavien laskijoiden alle.

Testiryhmä saapuu Miinan mäkeen lumimyräkän päätyttyä. Kaikeksi onneksi täälläkin pulkkapioneerit ovat ehtineet mäkeen ensin ja väylä on vaivatta laskettavassa kunnossa.

Ensimmäiset laskut suoritetaan perinteisillä liukureilla. Pienemmällä, juuri pepun alle peittyvällä versiolla matka loppuu miltei ennen kuin ehtii alkaa. Laskija tosin jatkaa matkaansa perinteisellä kierimistekniikalla kirkkaanpunaisen liukurin jäädessä sojottamaan hankeen. Naurusta päätellen ei harmita.

Testiryhmän valokuvaajajäsen kapuaa rinteen huipulle lapsijäsenten huimat laskut taltioituaan. Rattikelkan keula nousee töyssyissä melko uhkaavan näköisesti pystyyn, mutta niin vain matka jatkuu alarinteelle asti.

– Oli se kyllä hurja, tiivistää pöllämystynyt kuvaaja.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Humppilan laavunmäki tarjoaa vaihtoehtoisia laskureittejä. Pisimmässä mäessä ehtii ihailla maisemia. Kuva: Lassi Puhtimäki
Humppilan laavunmäki tarjoaa vaihtoehtoisia laskureittejä. Pisimmässä mäessä ehtii ihailla maisemia. Kuva: Lassi Puhtimäki

Laavunmäki ottaa luulot pois laskijasta

Humppilassa hurjapää ottaa suunnan kohti työväentaloa. Talon takaa pienen kävelymatkan päästä löytyy kunnan rakennuttama laavu ja heti vierestä paikallisten laavunmäeksi kutsuma pulkkamäki.

Mahdollisia reittivalintoja mäenlaskijalle on useita. Aivan mäen huipulle kiipeämällä laskusta tulee huikean pitkä. Vauhdin voi ottaa kuitenkin myös hieman alempaa, eikä laskukokemus siitä kovasti kärsi. Pienempää laskijaa ylös kiipeäminen alkaa melko nopeasti hapottaa.

Laavunmäkeenkin on muodostunut ensisilmäyksellä melko pomputtavilta näyttäviä töyssyjä, mutta ensimmäinen testilasku paljastaa, että meno on kuopista huolimatta kohtuullisen pehmeää. Täydellisen aurinkoisena testipäivänä maisemat ovat laskiessa hengästyttävät. Talvinen Humppila on häikäisevän kaunis.

Mäenlaskun päälle voi laavulla keittää nuotiokahvit ja paistaa makkarat. Kunta toimittaa laavulle säännöllisesti pienen määrän puita, mutta tulenteon onnistumisen varmistamiseksi omaa poltettavaa kannattaa olla mukana.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Ypäjän Rautarinne on kiitollista laskettavaa myös pienemmälle pulkkailijalle. Mäki on pitkä ja loiva, eikä pahempia töyssyjäkään tule eteen. KUVA: Lassi Puhtimäki

Rautarinteen valloittajat

Ypäjällä Rautarinteen valaistun pulkkamäen varustelutaso nousi täksi talveksi Jokioisten tapaan kuntoportailla. Mäessä riittää leveyttä ja pituutta, joten portaat tuovat kaivatun helpotuksen ja selkeyden ylös kiipeämiseen.

Rautarinne laskee kohti Loimijokea, mutta turvallisuuden varmistamiseksi mäen alapäähän on asennettu verkot, joiden ohi jokeen ei vahingossakaan ajaudu. Rautarinne on seudun mäistä parhaiten varusteltu, sillä mäen huipulta löytyy myös laavu puuvajoineen.

Testiryhmän valokuvaajajäsen on vaikuttunut Rautarinteestä, ja se nousee hänen suosikikseen.

– Tarpeeksi pitkä lasku, portaita pitkin pääsee ylös, ja mäessä on vähemmän töyssyjä kuin muualla, kuuluvat perustelut.

Mäenlasku onnistuu Rautarinteessä myös pienemmän laskijan kanssa, sillä pulkan voi lähettää matkaan vaikka puolivälistä ja alastulo on turvallinen. Testiryhmältä täydet pisteet.

Ypäjän Rautarinteessä piisaa pituutta ja leveyttä. Mäen varustelu on huippuluokkaa, sillä valaistun pulkkamäen huipulle pääsee kapuamaan kuntoportaita. Eväsmakkarat voi paistaa laavulla. Kuva: Lassi Puhtimäki
Ypäjän Rautarinteessä piisaa pituutta ja leveyttä. Mäen varustelu on huippuluokkaa, sillä valaistun pulkkamäen huipulle pääsee kapuamaan kuntoportaita. Eväsmakkarat voi paistaa laavulla. Kuva: Lassi Puhtimäki

Uusimmat

Fingerpori

comic