Lounais-Häme

Vintissä kolisee ja selkäpiitä karmii

Oli kirkas alkukesän iltapäivä vuonna 2008. Somerolainen entisöijä Eeva Ojanen teki pitkää päivää Härkälän kartanossa sijaitsevassa työhuoneessaan.

Kartanon remonttia tekevät työmiehet olivat poistuneet rakennuksesta. Ovet oli lukittu ja Ojanen oli jäänyt yksin huoneeseensa talon ainoan avaimen kanssa.

Pääovella koputti hänen asiakkaansa ja tämän aviomies. Pariskunta tuli hakemaan Ojasen entisöimiä tuoleja.

Ojanen päästi asiakkaat sisälle ja kolmikko jäi rupattelemaan työhuoneen viereen.

Yhtäkkiä läheisestä kirjastosta laahusti käytävälle vanha mies.

Ojanen tulistui. Miksi hänelle ei ollut kerrottu, että rakennukseen oli sittenkin jäänyt joku?

-Mihis sinä olet matkalla, hän kysyi vanhukselta, mutta tämä ei reagoinut.

Asiakas ja hänen aviomiehensä kääntyivät katsomaan, kenelle Ojanen puhui.

-Eikö sinun pitänyt olla yksin, kysyi asiakas, joka näki hitaasti, kumarassa etenevän hahmon.

Asiakkaan aviomies katsoi naisia kummastuneena. Hän ei nähnyt ketään.

Vanha ukko pujahti ruokasaliin raollaan olevista pariovista. Sen jälkeen tätä oli enää turha huhuilla.

Vanhus oli kadonnut jäljettömiin.

Tilanteesta jäi outo tunne.

-Asiakkaani soitti vielä illalla ja kysyi, huomasinko miehessä jotain kummallista. Vastasin, että pukeutuihan se vanhanaikaisesti ja oli ihan harmaa. Saman oli huomannut asiakkaani.

Ojanen ei keksinyt vanhalle miehelle muuta selitystä, kuin että se oli kummitus.

Minkä muun olennon näkisi kaksi ihmistä, mutta kolmas ei? Mikä muu sujahtaisi ruokasaliin oven raosta eikä edes nostaisi katsettaan, kun sille puhuu? Ja kuka enää nykyisin pukeutuu harmaaseen ajurintakkiin, pussihousuihin ja saappaisiin?

Ojanen uskoo, että mies oli vaivaistalon entinen asiakas. Härkälän kartanossa toimi vaivaistalo monen vuosikymmenen ajan. Vanhusten makuuhuone sijaitsi siellä, missä nykyisin on kirjasto.

-Olen aina ollut skeptinen ihminen, mutta enää en naura, jos joku kertoo yliluonnollisista kokemuksistaan, Ojanen sanoo.

Filosofian maisteri, historian ja rajatiedon tutkija Mauri Karvonen pitää vanhaa miestä uskottavana haamukokemuksena. Uskottavuutta parantaa se, että hahmon näki kaksi ihmistä.

Kolmas henkilö ei ehkä nähnyt kummitusta, koska hän ei ole tarpeeksi herkkä henkimaailmalle.

-Toiset eivät aisti kummituksia ollenkaan, Karvonen sanoo.

Hän huomauttaa, että vanha mies voi olla myös niin sanotun ryhmäsuggestion tuote. Ryhmäsuggestiossa useampi ihminen tuottaa jotain konkreettisentuntuista yhteisen mielikuvituksen avulla.

-Ihminen näkee ihan mitä tahansa, jos tarpeeksi uskoo. Aivot ovat kuin tietokone. Ne saa toimimaan haluamallaan tavalla.

Eeva Ojasen haamukokemukset eivät kuitenkaan rajoitu vain vanhan miehen kohtaamiseen.

Hän koki jatkuvasti selittämättömiä asioita sen kahden vuoden aikana, jotka hän työskenteli Härkälän kartanossa.

Eniten entisöijää hämmästyttivät vintiltä kuuluneet raahausäänet.

Vintti oli remontin aikana niin täynnä tavaraa, ettei siellä oikeastaan mahtunut edes kävelemään. Äänien perusteella vaikutti kuitenkin siltä, että joku siirteli huonekaluja vintin toisesta päästä toiseen päähän. Toiminta alkoi aina sen jälkeen, kun remonttimiehet olivat jo lähteneet.

Noina iltoina Ojanen laittoi radiota kovemmalle.

Kerran kartanon pihassa näkyivät vanhan auton kellertävät valot. Kun Ojanen meni ulos vastaan, mitään autoa ei ollutkaan.

Kirjastossa ja pääaulassa niskavillat nousivat pystyyn ja selkäpiitä karmi. Joskus tuli sellainen olo, että joku on läsnä, vaikkei ketään näkynyt missään.

Tutkija Karvosen mielestä Ojasen kokemukset ovat erittäin tyypillisiä kummituskokemuksia.

Niin sanotut kummitusautot ja raahaavat äänet ovat niitä tavallisimpia haamujen ilmenemismuotoja. Usein kummitukset pitävät samanlaista mekkalaa kuin elävätkin ihmiset: kävelevät portaissa, availevat ovia tai kilistelevät kattiloita.

Härkälän kartanon yrittäjät Raino Hurme ja Soili Suominen-Hurme kertovat, että monella kartanon asiakkaalla on vastaavanlaisia kokemuksia kuin Eeva Ojasella.

Ennen kartanon remontin valmistumista oli varsin yleistä, että majoittujat kertoivat kuulleensa yöllä askeleita tai laahauksen ääniä.

-Nyt tilanne on hieman rauhoittunut, kun remontti on valmis. Lienevätkö rakennetut väliseinät vähentäneet rakennuksen vetoa, Raino Hurme sanoo.

Yleensä yliluonnollisiksi koetuille asioille lopulta löytyykin luonnollinen selitys.

Mauri Karvonen arvioi, että kummituskokemuksista 95 prosenttia on erehdyksiä. Niille on löydettävissä selitys maailmasta, jota me pidämme järjellisenä.

Mutta sitten on se jäljelle jäävä viisi prosenttia. Niihin tapauksiin ei yksinkertaisesti löydy selitystä luonnollisesta maailmasta.

Karvonen on itse kokenut monia sellaisia.

Hän on tutkinut kummituksia Aavedata-ryhmän kanssa sadoissa rakennuksissa. Joissain paikoissa kummitustarinat on todistettu vain tarinoiksi, mutta joskus niissä on perä.

-Kerrottiin, että eräässä kartanossa istuu kummitusnainen nojatuolissa lukemassa kirjaa. Kun menin tutkimaan rakennusta, tapasin tämän naisen yllättäen. Taisin siinä pelästyksissäni päästää suustani kirosanan ja nainen nosti katseensa minua kohti.

Karvosen mukaan ei olekaan harvinaista, että kummitukset kuulevat ihmisen puhetta. Toiset reagoivat puheeseen ja saattavat jopa totella pyyntöjä.

Tutkija on juuri julkaissut kirjan Aavetaloja ja ihmiskohtaloita, jossa hän kertoo Suomen kartanoiden kummituksista ja historiasta.

Kirja keskittyy kartanoiden kummituksiin, koska henget viihtyvät erityisesti vanhoissa taloissa. Kartanot ovat Suomessa niitä iäkkäimpiä pystyssä olevia rakennuksia.

Myös Forssan seudulla kummitustarinat näyttävät liittyvän vahvasti kartanoihin. Ehkä juuri tämän vuoksi kartanoistaan tunnettu Somero korostuu alueemme kummituspitäjänä.

Ainakin vielä 1960-luvulla tiedettiin, että Somerolla Lahden kartanossa kummitteli jalkapuoli luutnantti Pitkä Martti ja Åvikissa harhaili valkopukuinen neiti Munck.

Kimalan kartanoon on tarinan mukaan jäänyt asumaan komea mies, joka tappoi eläessään kolme kihlattuaan. Hänestä on kerrottu tarinoita jo 1800-luvulta lähtien. Hänet tunnetaan kahdella nimellä, Pitkä Pienana ja Siipekkinä.

Somerolaisten mukaan kummituksia on tavattu muuallakin kuin kartanoissa. Yksi lähivuosien näköhavainnoista sijoittuu vanhaan torppaan. Silminnäkijä ei ole kuitenkaan valmis jakamaan kokemustaan.

Muualla Forssan seudulla elää selvästi vähemmän kummitustarinoita. Yksi tunnetuimmista on tietysti Jokioisten kartanon Harmaa Rouva ja toinen tunnettu kummituskartano on Nuutajärven kartano Urjalassa.

Aiemmin väitettiin, että Nuutajärvellä asustaa kolme kummitusta, mutta nykyinen yrittäjä Sauli Siekkinen tyrmää väitteen.

Hänen mielestään kartanossa asuu yksi kummitus: Jenny Neovius, joka eli ja asutti kartanoa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Neovius oli eläessään tunnettu spiritisti ja pukeutui miehensä kuoleman jälkeen vain valkoiseen.

Siekkinen on selvittänyt kartanonsa henkimaailmaa jopa kummitustutkimusryhmän ja meedion avulla.

Tutkimusryhmän lopputulos oli, että kartanossa ei kummittele. Meedio kuitenkin sai yhteyden kartanossa asuneeseen naiseen, joka pukeutuu valkoiseen.

Meedio ei tiennyt, minkä kartanon yrittäjä Siekkinen oli. Hän pystyi silti kertomaan rakennuksesta paljon vain pitelemällä kädessään kartanon vanhaa valkokuva-albumia, jota ei avannut.

Meedion kertomus sai Siekkisen vakuuttuneeksi siitä, että Jenny Neovius viihtyi Nuutajärven kartanossa niin hyvin, ettei ole tohtinut lähteä sieltä vieläkään.

-Hän on ilmeisesti se kummitus, jonka kerrotaan soittavan toisinaan flyygeliä salissa, Siekkinen tuumaa.

-Muutama vuosi sitten hän jätti lattialle jatkuvasti vanhoja kirjeitään ja valokuva-albumeita, joita en ollut nähnyt koskaan aiemmin. Se oli erikoista, koska olin luetteloinut huolella kartanon vanhoja tavaroita. Siivoilin lattialle ilmestyneitä tavaroita kaappeihin, ja siellä ne ovat yhä tallessa, Siekkinen kertoo.

Mitä tavallisen ihmisen sitten pitäisi ajatella kokiessaan jotain, jolle ei tunnu löytyvän järkevää selitystä?

Yleensä erikoisille ilmiöille on olemassa looginen selitys, mutta se ei vain tule ihmisen mieleen. Tutkija Karvonen kuitenkin uskoo, että toisinaan ilmiön takana on oikeasti kummitus.

Hän ei vaadi, että muut uskovat kummituksiin, mutta pyytää ihmisiä pohtimaan, miksi kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa on koettu hyvin samankaltaisia paranormaaleita ilmiöitä.

Hän perää ymmärrystä niiltä, jotka ovat vähemmän herkkiä aistimaan henkimaailmaa.

-Kukaan ei voi väittää, ettei yliluonnollista ole olemassa. Perusteeksi ei ainakaan riitä se, ettei ole itse sattunut kokemaan mitään luonnollisesta poikkeavaa. FL

Myös henki on kummitus
Historian ja rajatiedon tutkija Mauri Karvonen määrittelee kummitus-käsitteen laajasti. Hänen mukaansa kummituksella on monia ilmenemismuotoja.Kummitus voi olla esimerkiksi kuolleen läheisen henki, joka käy omaisen luona. Kummitus voi olla myös paikkaan sidottu.Kummitus voi olla näkymätön, läpinäkyvä, utua tai se voi saada konkreettisen ihmisen hahmon.Joskus kummitus esiintyy vain äänenä tai tuoksuna.Karvosen mukaan ihmisen henki voi jäädä maan päälle tragedian jälkeen tai henki voi jäädä paikkaan, jossa se on viihtynyt eläessään. Henki voi jäädä elämään myös ilman erityistä syytä tai se voi seurata lähiomaistaan.Yleensä kummitukset eivät halua pahaa. Pahuus ilmenee varmimmin niissä hengissä, jotka on kutsuttu paikalle spiritismin avulla.

Uusimmat