Lounais-Häme

Virkattu kirkko loistaa valossa

Somero
Somero-opiston kevään opiskelijatöiden näyttelyssä on esillä pitsikirkkoa, virkattuja ämpäreitä, sukkia, kukkia ja mehulla värjätyistä langoista tehtyjä pikkuruisia lapasia.
Luulisi, että lapaset sopivat varsin hyvin imeväiselle lapselle.
– Värjäsimme nämä mehutiivistejuomalla, Inga Kalin esittelee pinkki-vihreä-valkoisia lankoja.
Värjäys alkaa veden kiehautuksella ja sen jälkeen vain lisätään mehutiivistettä, värjätään, annetaan kuivua ja voilà! lanka on valmis.
Kalin innostui käsitöistä lopullisesti sen jälkeen, kun jäi eläkkeelle
– Aina on jotain menossa. Ryhmässä on se hyvä puoli, että täällä saa uusia ideoita.
Kalinilla on kaksi poikaa ja neljä lastenlasta. Hän sanoo tehneensä käsitöitä myyjäisiinkin, mutta enimmäkseen omilleen.
– Lastenlapset pysyvät sukissa… ja kintaissa… ja huiveissa…
Kalin oli näyttelyn aatonaattona Nuppulinnassa kolmen muun rouvan kanssa asettelemassa vuoden aikana ahkeroituja töitä näytille.
Raili Virtasen laukut oli aseteltu seinälle.
– Minulla oli tänä vuonna laukkubuumi, Virtanen naurahtaa.
Mutta ei Virtasen buumi siihen rajoittunut. Hänellä taisi olla tekemisbuumi.
– Virkkasin myös näitä koreja ja pupuja… ja neulatyynyjä ja pannunalusia.
Virtanen aikoo antaa suurimman osan töistään lahjaksi tuttavilleen.
– Opin opiston kurssilla virkkaamaan, Virtanen selventää intoaan.
Itse asiassa sukkien tekeminen oli Virtaselle aiemmin puurtamista, mutta ei enää.
Arja Turkulainen taas on sukkien mestari. Hän teki viime vuonna 70 sukkaparia suvun ulkopuolelle.
– Neulon sukkia maailman lapsille.
Sukkien ohessa hän ehti tehdä paljon muuta. Muun muassa käspaikan.
– Se on karjalaista perinnettä. Liina laitetaan esimerkiksi ikonien päälle.
Turkulainen kiittelee opiston ryhmää yhteisöllisyydestä. Hän muutti Somerolle kolmisen vuotta sitten ja käsityöryhmän avulla hän tutustui ihmisiin.
Marja-Leena Karttunen sanoo samaa.
– Kun muutin tänne, löysin uusia ystäviä ryhmästä. Kotiuduin nopeasti.
Karttunenkin on hurahtanut käsitöihin. Hän virkkaa ja kutoo. Hän virkkasi vuoden aikana muun muassa valkoisen pitsikirkon.
– Pitsi upotetaan sokeriliemeen, jotta se pysyy pystyssä.
Karttunen kutoo kotona telkkaria katsoessaan.
– Ja lankoja ostan liikaakin. Olen jo laittanut itselleni rajoituksia, Karttunen nauraa.
Käsityöt ja tekniikat tutuiksi -ryhmän opettajan Anne Turkulaisen mukaan opistovuoden aikana edetään tietyn tahdin mukaan.
Syksyllä tehtiin kirjoneulesukkapari Roosa-nauhakeräykseen, sen jälkeen hypistelymuhveja palvelutaloon ja kirjontatöitä muuten vain.
– Tutkimusten mukaan harrasteryhmillä on suuri merkitys ihmisille. Sosiaalisuus, samanhenkisyys merkitsevät paljon, Turkulainen summaa.
Hopeakoruryhmän opettaja Arja Perälä lisää, että parhaimmillaan ryhmässä opetetaan vieruskaveria.
– Meillä on hyvä ryhmähenki kaikissa ryhmissä, Perälä sanoo.
Perälä on opettanut hopeatöiden tekoa Somero-opistolla lähes parikymmentä vuotta.
Opettaja tekee itsekin koruja, mutta enemmän hän on hurahtanut työkaluihin.
– Aina, kun näen pihtejä, sormeni alkavat syyhytä niiden perään, Perälä tunnustaa. FL

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

21.9.2020

Fingerpori

comic