Lounais-Häme

Wilson Kirwa kannustaa rohkeuteen

Kuulijoita hymyilyttää.

Wilson Kirwa on päässyt vauhtiin. Hän ilmeilee ja huitoo suurieleisesti. Hän vaihtelee äänensävyään, matkii tuntemiaan ihmisiä ja laittaa kuulijat toistamaan perässään lauseita.

Esitys on hauska, mutta siinä on myös vissi pointti.

Urjalan Yhtenäiskoulun vanhempainyhdistys sai viime vuonna paikalliselta Säästöpankilta stipendin, jonka Säästöpankki toivoi kohdennettavan suvaitsevaisuuden edistämiseen koulussa. Vanhempainyhdistys kutsui kouluun vierailulle Wilson Kirwan, vuoden 2008 positiivisimman suomalaisen.

Kirwa muutti Keniasta Suomeen 20 vuotta sitten. Hänestä tuli Suomessa huippujuoksija, joka rikkoi ennätyksiä. Hän voitti kultaa 400, 800 ja 1500 metrin matkoilla. Myöhemmin hän on pitänyt juoksukouluja ja tullut tunnetuksi myös satusetänä. Kirwa on kirjoittanut yhteensä 10 kirjaa suomen kielellä.

Nyt hän haluaa kertoa kuulijoilleen, miten hän pystyi tähän kaikkeen.

Resepti on yksinkertainen. Tarvitaan rohkeutta, jatkuvaa uteliaisuutta, itseluottamusta ja uskoa siihen, että elämä on rajaton.

-Äitini sanoi, että jos pystyt lentämään, lennä. Jos et pysty lentämään, juokse. Jos et pysty juoksemaan, kävele. Jos et pysty kävelemään, konttaa. Jos et pysty konttaamaan, ryömi. Mene kuitenkin aina eteenpäin, Kirwa kertoo.

Tätä neuvoa Kirwa on noudattanut elämässään. Hän on aina jaksanut uskoa tulevaan, vaikka elämä on toisinaan heitellyt kovaakin.

Pelkästään Kirwan saamat lähtökohdat elämälle ovat kaukana hyvinvointivaltion lähtökohdista.

-Synnyin pienessä majassa, joka oli tehty savesta ja lehmänlannasta. Meitä asui majassa yhteensä 21 perheenjäsentä, mutta meillä oli vain neljät housut. Ne, jotka lähtivät kouluun, saivat housut jalkaansa. Koulumatka oli 8 kilometriä. Se juostiin.

Suomeen tultuaan Kirwa joutui aloittamaan kaikki alusta. Hän ei osannut käyttää vessaa, hän vieroksui suomalaista ruokaa, hän ei osannut sanakaan suomen kieltä, mutta hän yritti parhaansa selviytyäkseen uudessa kotimaassaan.

-Jos elämä ei olisi rajaton, en varmaankaan olisi päätynyt Suomeen. En olisi voittanut kultamitaleita, enkä olisi kirjoittanut kirjoja suomen kielellä. Mutta elämä ja maailma ovat rajattomia. Muistakaa se.

Kirwa ei kuitenkaan tarkoita, että jokaisen pitäisi sokeasti pyrkiä omaan menestykseen kyynerpäätaktiikalla. Itse asiassa hän uskoo, että asioiden jakaminen tuottaa onnea.

Kirwa vaihtaa luentonsa lopuksi näkökulmaansa yksilön menestymisestä yhteisöjen menestymiseen. Hän laittaa nuoret piiriin ja käskee heitä ottamaan vierustovereitaan kädestä kiinni.

Tärkeää on, että ketään ei jää piirin ulkopuolelle.

-Ympyrä on vahva muoto. Siinä ei ole heikkoa lenkkiä, niin kuin vaikkapa kolmiossa, jonka kulmat ovat helposti murtuvia, Kirwa sanoo.

Hänen mielestään Suomessa on liian paljon yksinäisyyttä. Ihmisten pitää oppia pitämään yhtä, tavoittelemaan jotain, joka on piirin keskellä ja katsomaan muuallekin kuin omaan napaan.

Hän laittaa nuoret toistamaan perässään elämänohjeitaan:

Meillä on kultainen yhteiskunta, jota olemme rakentamassa.

Jakaminen on tärkeää.

Minä elän, koska me elämme. FL

 

Uusimmat

Näkoislehti

29.9.2020

Fingerpori

comic