Lounais-Häme

Yhä harvempi seura hakee seuratukea, vaikka rahaa myönnetään enemmän

Helsinki
14.08.2018, 03:13

Urheilu-uutiset

Urheiluseurojen sanotaan painivan jatkuvasti talouskysymysten kanssa, mutta silti yhä harvempi seura hakee opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää seuratukea. Tämä siitä huolimatta, että seuroille myönnetyt summat ovat kasvaneet ja tukea saa prosentuaalisesti yhä useampi seura. Asia paljastuu Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö Likesin tekemästä tarkastelusta.
Seuroja on avustettu veikkausvoittovaroista koostuvalla seuratuella vuodesta 1999 lähtien. Kahdenkymmenen vuoden aikana seuroja on avustettu yli 41 miljoonalla eurolla ja tuettuja hankkeita on yli 8 500.
– Aina sanotaan, etteivät seurat saa rahaa, mutta kyllä ne ovat saaneet, Likesin tutkija Kati Lehtonen sanoo.

Hakijoiden määrä laskenut, mutta rahaa myönnetään enemmän

Perinteisesti tukea on hakenut vuosittain yli 1 000 seuraa, ja esimerkiksi vuonna 2013 hakemuksia tehtiin vielä 1 200. Sittemmin trendi on ollut laskeva. Viime vuonna hakemuksia oli enää 776. Samanaikaisesti tukisumma pysyi viime vuosien tasolla neljässä miljoonassa eurossa, ja yli puolet hakijoista sai tukea. Vertailun vuoksi: vielä 2000-luvun alussa tukea myönnettiin vuosittain alle miljoona euroa.
Lehtonen ei kuitenkaan syytä seuroja. Hanketukea hakevat vain seurat, joilla on siihen kapasiteettia, sillä yhä byrokraattisemmaksi muuttunut hakuprosessi koetaan haastavana. Toisaalta osa hakukriteereistä rajaa hakijoita pois. Esimerkiksi vuodesta 2013 lähtien, kun tuki siirtyi liikuntajärjestöiltä OKM:n jaettavaksi, tukea on myönnetty seuroille, joiden harrastusmaksut ovat enintään 50 euroa kuussa.
– Käsite on epämääräinen, sillä tässä ei ole määritelty, mitä hinta voi pitää sisällään. Samalla tuki ohjautuu jo valmiiksi edulliseen toimintaan eli se ei ole laskenut harrastamisen hintaa, Lehtonen huomauttaa.
Seuratuen tarkoituksena on ollut lisätä lasten ja nuorten liikuntaharrastusta sekä kehittää seuratoimintaa yleisesti. Toisaalta kriteerit ovat useasti heijastaneet vallitsevaa poliittista keskustelua: esimerkiksi hintakriteeri otettiin mukaan vasemmistoliiton Paavo Arhinmäen ollessa urheiluministerinä.
– Kun valtiolla ei ole muuta keinoa kuin myöntää rahaa, hankerahoitus osoittaa, että jotain on tehty.
Lehtonen kaipaakin rajatumpia kriteerejä ja selkeämpää strategiaa, jotka auttaisivat keskittymään asiaan kerrallaan.

Ministeriö: Seurat saavat apua tukien hakemiseen
Opetus- ja kulttuuriministeriön ylitarkastaja Sari Virta ei aivan niele kritiikkiä.
– Mielestäni on luonnollista, ettei tuki kehity niin, että hakijoita olisi koko ajan enemmän. Kyseessä on kehittämistuki, ei yleisavustus. Seuralla tulee siis olla tarve kehittää toimintaansa, Virta muistuttaa.
Virran mukaan itse seuratuen hakulomake ei ole hankala, mutta OKM kehittää samanaikaisesti koko Suomen urheiluseuratoiminnan tiedot kattavaa seuratietokantaa, jonne seurojen on tukea hakiessaan ilmoitettava tietoja esimerkiksi harrastajien ja ohjaajien määristä. Hän myöntää, että tämä voi tuntua hankalalta.
– Liikunnan aluejärjestöt järjestävät lisäksi seuratuki-iltoja, joissa neuvotaan seuratuen hakemisessa, Virta sanoo.
Kriteerit on Virran mukaan asetettu laajaksi siitä syystä, että ne eivät olisi este, vaan mahdollistaisivat erilaisten kehittämistarpeiden toteutumisen, sillä hakemiseen riittää jo yhden kriteerin täyttyminen. Vuoteen 2013 vastuu tuen jakamisesta kuului Nuori Suomi -toimialajärjestöllle ja vuosina 2009-2013 Nuorelle Suomelle, SLU:lle sekä Kuntoliikuntaliitolle. Virta ei koe, että valtio haluaisi tietoisesti ohjata kansalaistoimintaa.
– Tuki on haluttu nähdä seuralähtöisenä. Toki olemme miettineet, että seuratyötä ohjataan monesta suunnasta. On esimerkiksi kuntien ja lajiliittojen strategioita. Emme me halua lisätä ohjaustoimintaa, mutta toki seuraamme, täyttyvätkö hankesuunnitelman tavoitteet, Virta sanoo.

“Johonkin se raja piti asettaa”

Harrastamisen hinta, enintään 50 euroa, on Virran mukaan ainoa tiukasti asetettu kriteeri, joka on siksi kerännyt niin paljon arvostelua.
– Johonkin se raja piti asettaa. Pohdimme asiaa asiantuntijoiden ja lajiliittojen kanssa. Lajissa kun lajissa pitäisi olla mahdollista, että esimerkiksi tilavuokrat ja ohjaajamaksut kattava harrastemaksu on kuukaudessa korkeintaan 50 euroa. Siihen ei lasketa kilpailumatkoja tai muita kustannuksia eikä lisenssejä, Virta puolustaa.
Hän myöntää, että hintakriteeriä arvioidaan seuraavalla hallituskaudella uudelleen. Myös keskusteluja tukien yhdistämisistä on käyty, mutta Virta ei halua kommentoida kuin OKM:n jakamia tukia.
– Tukien yhdistäminen on hankalaa, kun on eri toimijat. Jaamme valtionapua kunnille, joista suurin osa jakaa sitä seuroille. Emme lähteneet korvamerkitsemään, minne kuntien tulisi rahat jakaa. Keskimäärin kuntien saama valtionosuus on vain noin kaksi prosenttia heidän liikuntabudjetistaan, Virta selittää.
Mutta onko seuratuki ylitarkastajan mielestä onnistunut tavoitteissaan?
– Jos näkisin tämän epäonnistuneena, kyllähän tätä sitten lakattaisiin jakamasta. Kunhan järjestelmämme paranee ja pystymme seuraamaan tavoitteita onlinessa, olemme paremmassa asemassa.

STT

Kuvat:

Uusimmat