Lounais-Häme

Yhteiskoulun pihalta tykkituleen – dokumenttielokuva Forssan patteriston vaiheista jatkosodassa

Kesäkuun alussa vuonna 1941 Forssan yhteiskoulun, nykyisen Forssan yhteislyseon pihalla riitti kuhinaa.

Paikalle kutsuttuja miehiä jaoteltiin eri joukkoihin ja heidän käsiinsä ojenneltiin muonapakkia, kivääriä, vaatteita ja muuta varustusta.

Suurelle osalle miehistä tilanne ei ollut uusi, olihan jo reilu puolitoista vuotta aiemmin joukkoja jaettu ja aseisiin tartuttu ennen talvisotaa.

23-vuotiaana talvisotaan lähtenyt ja siellä jaos- ja patteriupseerina palvellut toijalalainen Heikki Sakari Kansanen oli yksi miehistä, joille tilanne lyseon pihalla oli enemmän tai vähemmän tuttu.

 

Forssassa luutnantti Kansanen sijoitettiin Kenttätykistörykmentti 3:n kolmanteen patteristoon eli lyhyemmin III/KTR3:een. Patteristo koottiin Forssan lähialueiden miehistä, ja sitä kutsuttiinkin Forssan patteristoksi.

III/KTR3:een taas kuului kolme patteria, joista Kansanen palveli 9. patteriksi nimetyssä ryhmässä.

Yhteiskoululta Kansanen ja muu 9. patteri siirrettiin Hakalan kartanon navettaan, jonka ylisillä he majoittuivat jonkin aikaa.

Muutama päivä ennen juhannusta tuli marssikäsky Matkun asemalle, missä juna odotteli sotilaita. Parinkymmenen kilometrin marssimisen jälkeen juna lähti liikkeelle. Suunta oli itä.

 

Välillä junalla ja välillä jalan marssien matka taittui itärajaa kohti. III/KTR3 oli ehtinyt 25. kesäkuuta mennessä Mäntyharjulle saakka, kun jatkosota syttyi.

-Kansalaiset! Rauhaa rakastava kansamme, joka toista vuotta on jännittänyt kaikki voimansa äärimmilleen rakentaakseen maansa jälleen kukoistukseen edellisen sodan jäljiltä, on taas joutunut raa’an hyökkäyksen kohteeksi, presidentti Risto Ryti julisti radiossa seuraavana päivänä.

Forssan patteristo määrättiin tukemaan 5. divisioonan eli niin sanotun Hämäläisdivisioonan alaisuuteen kuulunutta jalkaväkirykmentti 23:a. Myös JR23:n riveissä taisteli miehiä muun muassa Urjalasta, Ypäjältä, Jokioisilta ja Somerolta.

JR23 ja III/KTR3 jatkoivat kohti itää heinäkuun alussa. Kansasen patteri ampui matkalla myös ensimmäisen laukauksensa. Tulos oli kuitenkin heikko, sillä kranaatti meni 500 metriä ohi maalistaan.

 

Seuraavat viikot sujuivat patteristolta paremmin. 10. heinäkuuta suomalaiset mukanaan Forssan patteristo hyökkäsivät rajalla olleeseen Korpiselkään. Vaikka vihollinen torjui ensin hyökkäyksen, marssivat suomalaiset joukot pian yli rajan.

Matka jatkui tiiviisti kohti itää Laatokan pohjoispuolella. Patteristolla oli Suomen suhteellisen rivakkaan etenemiseen merkittävä vaikutus.

-Pitkin etenemistietä aina Korpiselästä lähtien yhtämittaisesti ryssän hajua, ruumiita, hevosen raatoja. Sotasaalista: autoja, tykkejä, kranaatinheittimiä, ammuksia, kone- ja käsituliaseita mittaamattomasti. Vankeja sadoittain, ehkä tuhansittain. Paljon inkeriläisiä, jotka puhuvat selvää suomea, Kansanen kirjoitti sotapäiväkirjaansa III/KTR3:n saavutettua Maisulan.

 

Heinäkuun 1941 aikana Forssan patteristo taittoi matkaa kohti talvisotaa edeltänyttä rajaa.

Heikki Sakari Kansanen ja muu Forssan patteristo ylitti vanhan valtakunnan rajan 24.7.1941 aamukuudelta.

Tuulosjoen maastossa patteri vietti noin kuukauden, kunnes syyskuun alussa suomalaiset hyökkäsivät Tuulokseen, missä käytiin suuri taistelu.

-Valtaisa ryminä, yksityistä laukausta ei enää erota. Ilmakehä kumisee, humisee ja räiskyy, Kansanen kuvaili taistelua.

Vihollinen lamautettiin täysin, mutta menestys maksoi. Esimerkiksi JR23:ssa kaatui 34 miestä, III/KTR3:sta kaksi.

Kun seuraavan reilun viikon sisään suomalaisjoukot olivat päässeet jo Syvärin rannalle asti, valtasi Kansasenkin optimistinen mieliala. Ennen sotaa asetetut tavoitteet oli nyt saavutettu, ehkä sota loppuisi pian.

 

Se oli harhaa. Seurasi 33 kuukautta kestänyt asemasotavaihe, joka oli etenkin henkisesti rankkaa aikaa.

Asemasotavaihe oli Kansaselle kaksijakoinen. Hän kävi sen aikana ampumakoulun, sai ylennyksen kapteeniksi ja meni naimisiin, joten aikaan mahtui paljon hyvääkin.

Toisaalta hän sairastui pahasti ja vietti pari kuukautta Tampereella sairaalassa. Kansanen sai kroonisen keuhkolaajentuman, joka lopulta häiritsi tätä koko loppuelämän ajan.

Tervehdyttyään Kansanen palasi rintamalle patteripäälliköksi. Ajoitus oli Kansasen kannalta huono. Vain pari päivää myöhemmin alkoi Neuvostoliiton suurhyökkäys.

 

Suurhyökkäys alkoi 21.6.1944. Neuvostoliittolaisten isku alkoi jo aamuyön tunteina. Kello 7.40 alkoi kolme ja puoli tuntia kestänyt tykistökeskitys. Se oli Neuvostoliiton pisin tykistökeskitys koko toisessa maailmansodassa. Aamun aikana vihollinen alkoi vyöryä Syvärin yli.

-Stalinin käskyn mukaan oli tuhottava ensimmäisenä, lopullisesti jo asemiin koko 5. divisioona, tykkimiehenä KTR3:n riveissä taistellut Tuomas Tapola kertoi tänä vuonna ilmestyneessä Matkusta Syvärille – isäni jatkosota -dokumenttielokuvassa.

-Voimat olivat hirmuiset. Ne pääsivät heti kohta rantaan, vaikka erillinen pataljoona 15, jota erikoisesti muistan kunnioittaen, sai kauhean ryöpyn niskaansa etulinjaan. Siinä noin tuhannesta miehestä puolet katosi tai kaatui. Katoamalla katosi 163 miestä, joiden ruumiitakaan ei koskaan löytynyt.

Neuvostoliiton hyökkäyksen ylivoimasta kertoo hyvin se, että Syvärin yli vyöryi 2000 ylimenovälinettä: lauttoja, syöksyveneitä, ponttoneita, uivia autoja ja panssareita. Suomalaissotilaita oli puolustamassa vähemmän kuin vihollisella oli ylimenovälineitä.

5. divisioonan tuhoamisessa Neuvostoliitto ei kuitenkaan onnistunut, vaikka pakottikin sen perääntymään.

Kansanenkin joutui kovaan paikkaan. Sodan loppuvaiheissa hänen vastuulleen annettiin kokonainen patteristo. Miehistä oli pulaa, ja kapteeni Kansanen pantiin tehtävään, joka olisi ollut ammattiupseerillekin äärimmäinen haaste.

 

Taistelussa kaatui III/KTR3:sta viisi miestä. Kansasen johtama 9. patteri joutui perääntymisvaiheessa tuhoamaan yhden omista haupitseistaan, kuten myös moni muu patteri teki. Tykkejä ei ollut aikaa ottaa mukaan, eikä niitä haluttu antaa viholliselle.

Perääntyminen tapahtui vauhdilla, vaikka vihollisen etenemistä yritettiinkin hidastaa. Perääntymistä vaikeutti se, että Neuvostoliitto onnistui pari päivää suurhyökkäyksen alkamisen jälkeen nousemaan rantaan Tuuloksessa perääntyvien suomalaisten eteen. Päätie perääntymiselle katkesi, kuten myös huoltotie.

Vetäytyvät joukot ahtautuivat heikkokuntoiselle pioneeritielle. Koko ajan oli uhka, että venäläiset katkaisisivat reitin, mutta ilmeisesti vihollinen ei tiennyt tien olemassaolosta.

Koko Hämäläisdivisioona pääsi kuitenkin livahtamaan Viteleeseen ohi maihinnousujoukkojen.

 

Perääntyessään III/KTR3 joutui ajoittain taisteluihin ja pommituksiin, jotka aiheuttivat miestappioita. Vanha valtakunnanraja ylitettiin jälleen 29.6.1944 klo 22.

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä III/KTR3 oli jo Nietjärvellä U-asemaksi kutsutussa puolustuslinjassa.

Vihollinen levittäytyi 10.7. yöllä Nietjärven rantaan ja alkoi hyökätä päivittäin, mutta kärsi kuitenkin torjuntatulessa erittäin raskaita tappioita.

Kansasen ja muun III/KTR3:n osalta jatkosodan viimeinen suuri taistelu käytiin 15.–17.7. venäläisten rynnistäessä kovaa U-linjaa kohti. Suomalaiset onnistuivat pysäyttämään vihollisen, ja pääosin suomalaisten puolustuslinjat pitivät hyvin.

Suomalaisten tappiot olivat murto-osa neuvostoliittolaisista, vaikka kaatuneita tai kadonneita oli yhteensä 500 ja haavoittuneita 700.

Taistelun jälkeen U-asemassa taisto muuttui asemasotamaiseksi. Vihollisen suurin rynnistys oli ohi, ja sodan loppuvaihe oli melko hiljaista.

 

Syyskuun alussa tuli kauan odotettu aselepo. Kapteeni Kansanen lähti lomalle 7.9., ja patteristo aloitti oman marssinsa kohti rajaa seuraavana päivänä. Marssi päättyi 165 kilometrin päähän Suomen puolelle Tarnalaan, jossa asetuttiin puolustamaan uutta rajaa. Lokakuussa siirryttiin Punkaharjulle Salpa-asemaan, koska viholliseen ei luotettu.

Lopulta marraskuussa tuli kauan odotettu kotiutus.

Ennen kuin III/KTR3 pääsi matkaan takaisin kohti Forssaa, 10.11. pidettiin loppukatselmus. Sen piti 5. divisioonan päällikkö, Tuomas Tapolan isä, kenraalimajuri Kustaa Tapola.

Seuraavana päivänä juna lähti liikkeelle kohti Matkun asemaa.

13. marraskuuta samoja miehiä oli jälleen Forssan yhteiskoululla kuin kaksi ja puoli vuotta aiemmin. Rivit olivat harventuneet, mutta jäljelle jääneet eivät missään nimessä olleet täysin murtuneita. Seuraavan kahden päivän aikana miehet pääsivät palaamaan kotiin.

III/KTR3:n riveissä jatkosodassa kaatui seitsemän forssalaista ja yksi tammelalainen.

 

Heikki Sakari Kansanen pääsi sodasta ilman haavoittumista. Henkiset arvet olivat kuitenkin syvät, ja keuhkot reistailivat.

Kansasen poika Pekka Kansanen selvitti isänsä ja muun Forssan patteriston vaiheet jatkosodassa. Tietojen pohjalta hän teki reilun tunnin mittaisen dokumenttielokuvan.

-Etsin vastausta kysymykseen, miksi isäni vaikeni sodasta. Mitä tapahtui? Vaikka hän ei haavoittunut, henkinen paine ja vastuu olivat hirvittävät, Pekka Kansanen sanoo.

Henkiset jäljet näkyivät etenkin stressitilanteissa, joissa Heikki Sakari Kansasen pinna paloi herkästi. Sodan jälkeen Kansasesta tuli varatuomari, ja myöhemmin hän johti Toijalan Säästöpankkia. Heikki Sakari Kansanen kuoli vuonna 1973, vain 55-vuotiaana.

-Hän kuoli nuorena, mihin osasyynä oli varmasti sota ja sen aiheuttama sairaus. Lisäksi rintamalla poltettiin paljon, mikä jatkui sodan jälkeenkin. Se on keuhkosairauden kanssa huono yhdistelmä.

Kun Pekka Kansanen sai tietää isänsä sotapolun vaiheet, näki hän Heikki Sakari Kansasen eri tavalla.

-Ymmärrän häntä entistä paremmin: mitä hän on kokenut ja miksi hän käyttäytyi niin kuin käyttäytyi. Näin ankara kokemus ei voi olla jättämättä jälkeä ihmiseen. FL

 

Selitys joukoista
5. divisioonaan kuului jatkosodassa joukkoja Kanta- ja Lounais-Hämeen alueelta. Siksi sitä kutsuttiin myös Hämäläisdivisioonaksi ja Ilves-divisioonaksi.Hämeen divisioonaan kuului useita jalkaväkirykmenttejä ja pataljoonia. Yksi jalkaväkirykmenteistä oli nimeltään Jalkaväkirykmentti 23 eli lyhyesti JR23. JR23:n riveissä taisteli miehiä muun muassa Urjalasta, Ypäjältä, Jokioisilta ja Somerolta, ja sitä kutsuttiin Lounais-Hämeen rykmentiksi.JR23:n tukena, yhtä lailla Hämäläisdivisioonan alaisuudessa, taisteli myös Kenttätykistörykmentti 3 eli KTR3.KTR3:een taas kuului kolme patteristoa. Näistä kolmas koottiin Forssan seudun miehistä. Sen lyhenne oli III/KTR3.III/KTR3:n taas kuului kolme eri patteria, numeroiltaan 7., 8. ja 9. patteri. Heikki Sakari Kansanen kuului näistä 9. patteriin, jota hän myöhemmin myös johti.JR23 lakkautettiin huhtikuussa 1944. Sen ensimmäisestä pataljoonasta muodostettiin Erillinen pataljoona 15, joka kuului Neuvostoliiton suurhyökkäyksen aikaan Taisteluosasto 23:een.

Uusimmat