Lounais-Häme Ypäjä

Ypäjäläinen Einari lenkkeilee äidin ja lötköttelee mamman kanssa – Koiraa pitää kasvattaa niin kuin lasta

Amstaffi on mainettaan seurallisempi koirarotu.
Kasvattaja Eeva Lehtonen on Einarille "äiti", jota totellaan. Ypäjäläinen Lehtonen kisasi Einarin kanssa valioluokassa ja rally-tokossa ja säntäili välillä järjestelytehtäviin. Hän vastasi koiranäyttelyn järjestelyistä Pertunkaaren kentällä yhdessä loimaalaisen Katja Jalasjoen kanssa. Kuva: Lassi Puhtimäki
Kasvattaja Eeva Lehtonen on Einarille "äiti", jota totellaan. Ypäjäläinen Lehtonen kisasi Einarin kanssa valioluokassa ja rally-tokossa ja säntäili välillä järjestelytehtäviin. Hän vastasi koiranäyttelyn järjestelyistä Pertunkaaren kentällä yhdessä loimaalaisen Katja Jalasjoen kanssa. Kuva: Lassi Puhtimäki

– Päässä humisi ja syke nousi, Heli Nakari nauroi.

Lempo-koiran, 5,5 kk, ensiesiintyminen open show’ssa oli omistajille Heli ja Marko Nakarille niin jännittävä paikka, että koiran kanssa kehään marssitettiin suosiolla näyttelykonkari Jenni Hirvonen.

– He olivat Jennin kanssa niin kaunis pari, Heli Nakari henkäisi.

Onnentunteeseen oli syynsä, sillä Lempo valittiin parhaaksi narttupennuksi ja rotunsa parhaaksi pennuksi.

Toiveikkuutta menestyksestä oli ilmassa jo ennen Ypäjälle tuloa.

– Lempo on niin hieno pentu. Rohkea, hirveän utelias ja kiinnostunut kaikesta. Se ei pienestä hätkähdä.

Jenni Hirvonen ja Lempo esiintyivät kehässä ruusukkeiden arvoisesti. Lempo on saanut nimensä Lauri Tähkän biisin mukaan. Näyttelyn tuomaroi Norbert Tibay Unkarista. Kuva: Lassi Puhtimäki
Jenni Hirvonen ja Lempo esiintyivät kehässä ruusukkeiden arvoisesti. Lempo on saanut nimensä Lauri Tähkän biisin mukaan. Näyttelyn tuomaroi Norbert Tibay Unkarista. Kuva: Lassi Puhtimäki

Suomen Amerikanstaffordshirenterrieriyhdistyksen järjestämään open show -koiranäyttelyyn osallistui sunnuntaina yli 70 amstaffia ympäri Suomen. Pertunkaaren kentällä ratkottiin myös rotumestaruudet tokossa ja rally-tokossa.

– Ypäjällä on muutakin kuin hevosia, ypäjäläinen yhdistysaktiivi Eeva Lehtonen hymyili.

Hevosharrastuksesta luovuttuaan hän alkoi kasvattaa amstaffeja. Nyt kotona on neljä koiraa ja sijoitettuna kymmenen.

Yksi niistä on työkaveri Kirsi Sainiolla oleva Einari, 5.

– Kaikenlaisia koiria minulla on ollut, mutta tämä on ensimmäinen tätä mallia.

Omistaja Kirsi Sainio kuvailee Einaria rauhaa rakastavaksi energiapakkaukseksi.

Einari kisasi näyttelyssä valioluokassa ja rally-tokossa.

Sainio seurasi sateen suojassa teltasta käsin, kuinka Einari ja Lehtonen näyttivät kuvaa varten kävelyä sivuttain ja käännöksiä.

– Olen niin ylpeä noista kahdesta, että voi itku, Sainio huokasi.

Lehtonen koulutti Einaria yli neljä vuotta ennen kuin koira tuli Sainiolle. Oppivuodet ovat tehneet tehtävänsä.

Sainio luonnehtii Einaria äärimmäisen kiltiksi ja tottelevaiseksi koiraksi.

– Kun 82-vuotias isäni tulee ovesta, Einari odottaa niin kauan, kunnes isä pääsee istumaan ja menee vasta sen jälkeen tervehtimään.

– Eilen kun lapsenlapseni ja ottolapsenlapseni kinastelivat, Einari kiilasi väliin makaamaan. Se on energiapakkaus, mutta rauhaa rakastava.

 

Sainiolla ja Lehtosella on tarkka roolitus.

Mamma Sainio on Einarin seuralainen ja köllöttelykaveri.

– Einarilla 140-senttinen teinisänky, jossa on patja, tyyny ja peitto. Nukumme samassa huoneessa niin, että näemme toisemme.

Äiti Lehtonen hoitaa Einarin lenkitykset. Amstaffi on rotu, joka kaipaa sohvannurkassa makoilun lisäksi aktiivista toimintaa ja aivotyöskentelyä.

– Sen kanssa voi harrastaa mitä vaan, kuten hakua, vesipelastusta tai tokoa, Lehtonen luettelee.

Rotuominaisuuksiin kuuluu, että amstaffi ei pidä märästä. Olosuhteisiin nähden omistaja Elli Kiiski oli tyytyväinen Netan, 6, suoritukseen tokossa. Kuva: Lassi Puhtimäki
Rotuominaisuuksiin kuuluu, että amstaffi ei pidä märästä. Olosuhteisiin nähden omistaja Elli Kiiski oli tyytyväinen Netan, 6, suoritukseen tokossa. Kuva: Lassi Puhtimäki

Viimeisen kymmenen vuoden aikana amstaffien suosio on kasvanut Suomessa, mutta rotuyhdistys haluaa pitää kasvun hallittuna.

– Olemme tarkkoja siitä, kenelle myymme koiria, ettei niitä päädy niin sanotuille väärille omistajille.

Amstaffit ovat olleet julkisuudessa koirahyökkäystapauksissa. Lehtonen painottaa, että kaikkien koirien omistajilta vaaditaan vastuuntuntoa eikä vahinkoja saisi sattua, mutta uskoo, että usein amstaffit myös sekoitetaan epäpuhtaisiin muskelikoiriin.

– Vertaan usein, että koiraa pitää kasvattaa samanlaisesti kuin lasta.

Koiranomistajia rodun kyseenalainen maine harmittaa.

– Koira-aggressiivisuus on rodussa, ja se pitää huomioida jo, kun rotua valitsee. Vika on aina narun päässä, Heli Nakari sanoo.

 

Sainiolla on Einarin koiranäyttelypalkintoja pitkä rivi hyllyn päällä, ja heinolalaiset Nakarit ovat kiertäneet virallisia tai epävirallisia näyttelyitä kaikkien neljän amstaffinsa kanssa.

Näyttelyissä tutustuu toisiin samanhenkisiin ihmisiin. Parasta ovat kuitenkin ympärillä hyörivät rakkaan rodun koirat.

– Rodun tila kiinnostaa ja se, miten muut koirat pärjäävät. On ihan eri asia käydä näyttelyssä kuin lukea lopputuloksia lehdestä, Marko Nakari sanoo. FL

Amerikanstaffordshirenterrieri eli amstaffi

Amerikkalainen koirarotu, jolla on historia työ- ja tappelukoirana.

Suomeen ensimmäinen amstaffi tuotiin vuonna 1985 Saksasta.

Nykyisin amstaffeja rekisteröidään Suomessa 200–300 vuodessa. Rotu on kasvattanut suosiotaan viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Rotu on kielletty muun muassa Tanskassa ja Norjassa.

Kokoonsa nähden voimakas koira, jonka kanssa kannattaa panostaa tapakasvatukseen.

Amstaffin kuuluu olla peloton, rohkea, avoin ja aktiivinen. Arkuus ja kyräileväisyys ovat luonnevirheitä.

Yleensä eivät ole herkkähaukkuisia, mutta vahtivat reviiriään ja ilmaisevat vieraat. Eivät pääsääntöisesti sovi ulkoilutettaviksi koirapuistossa.

Toiminnan koira, joka haluaa osallistua täysillä siihen mihin omistajansakin. Amstaffin kanssa kannattaa hakeutua ohjattuun harrastustoimintaan.

Lähde: amstaffiyhdistys

Uusimmat

Näkoislehti

22.9.2020

Fingerpori

comic