Mielipiteet

30-luku ja Suomi tänään – Yhtäläisyyksiä löytyy muun muassa kotimaan arvostamisessa ja tasa-arvoisuuden kehittymisessä

Myös nuoret naiset haluavat nykyisin asepalvelukseen. Kuva: Katariina Filppula
Myös nuoret naiset haluavat nykyisin asepalvelukseen. Kuva: Katariina Filppula

Monet seikat viittaavat siihen, että oman kotimaamme arvostaminen on Suomessa muuttunut positiiviseen suuntaan. Lähihistoriaamme tarkasteltaessa ilmiössä on yhtäläisyyttä 30-lukuun. Suomen asema ei kylläkään geopoliittista asemaa ajateltaessa ole sama kuin 30-luvulla, jolloin olimme kahden maailman mahtavan ja aggressiivisen valtion välissä ja niistä riippuvaisia. Saksa ei tänä päivänä ole sellainen suuri voimatekijä maailman politiikassa kuin silloin natsihallinnon aikana, vaikka sillä onkin EU:ssa paljon painoarvoa.

Sen sijaan uutiset koskien Venäjää antavat sellaisen vaikutelman, että maassa on jälleen alettu harjoittaa vanhan Neuvostoliiton aikana noudatettuja käytäntöjä. Tuskin kuitenkaan maamme Venäjä-suhdetta tulee nyt verrata 30-luvun aikaiseen.

Tänä päivänä varsinkin nuorison kohdalla on maassamme havaittavissa uudenlaista ajattelua. Se koskee heidän suhtautumistaan mm. asevelvollisuuteen. Jopa tytötkin haluavat nykyään usein lähteä armeijan koulutukseen. Myös puoluepolitiikka näyttää muuttuneen. Tuntuu joskus siltä, ettei eri puolueilla ole nykyisin suurtakaan eroa suhtautumisessaan isänmaamme asioihin. Tämä johtuu tietenkin yleisestä elintason noususta ja sen mukanaan tulleesta tasa-arvoistumisesta.

Tasa-arvoisuuden kehittymisessä voidaan nykyistä Suomea verrata 30-lukuun. Vaikka Suomessa oli hiljattain käyty raaka sisällissota ja yhteiskunnan eri osapuolet olivat taistelleet toisiaan vastaan, maassamme oli kyetty hoitamaan asiat hävinnyttäkin osapuolta tyydyttäväksi. Oli tullut torpparilaki, kaikkia koskeva koulutusjärjestelmä ja monia muita tasa-arvoa edistäviä lakeja. Kohta tuon julman sodan jälkeen hävinneellä osapuolella oli enemmistö eduskunnassa. Talvisotaan lähti yksimielinen kansakunta, jonka lähes jokaisella jäsenellä oli puolustettavaa.

30-luvun lopulla Venäjän ja Saksan välille solmittu ns. Ribbentrop-sopimus teki lopun miltei kokonaan siihenastisesta Saksan kanssa veljeilystä eivätkä puoluepoliittiset kysymykset tuona aikana pahasti jakaneet kansaa.

Talvisodan vuoden lopulla alkaessa ja ensimmäisten pommien pääkaupunkiin putoillessa kerrotaan kokonaisen toriyleisön ja lopuksi kaiken sivukaduillakin kulkeneen väen yhtyneen ohimarssivan reserviläisosaston laulamaan, kaikkien tuntemaan lauluun ”Kuullos pyhä vala, kallis Suomen maa: sinuun koskea ei väkivalta saa!”

Nykypäivää tarkasteltaessa näyttää siltä, että suomalaisten kommunismia ihailevien nuorten intoilijoiden ryhmä muutti melko yleisesti mielensä ja lakkasi ihailemasta Stalinin johtanutta Neuvostoliittoa naapurimaamme entisen leniniläisen järjestelmän romahdettua.

Kansalaissodan alkuvaiheita ajatellen joillakin oikeiston edustajilla näytti olleen sosiaalidemokraateista sellainen käsitys, että he ovat miltei samaa väkeä kuin kommunistit. Tämä ajatus perustui siihen, että osa puolueen väestä toimi sisällissodan alkaessa yhdessä silloin Suomessa vielä olleen venäläisen armeijan kanssa. Mutta jo silloinkin tuo puolue oli jakautunut mm. Väinö Tannerin tapaisten henkilöiden vaikutuksella ja puolueesta kehittyi isänmaallisestikin vaikuttava tekijä.

Onhan meillä vieläkin aihetta kontrolloida nuorison käyttäytymistä ja tarkkailla aikuistenkin ulkomaisten esimerkkien mukaisia ylilyöntejä. Yleinen suuntaus on kuitenkin parempaan päin. Olihan sopimatonta toimintaa 30-luvulla kuten nykyisinkin eräiden järjestöjen toimesta, mutta järjestys ja yksimielisyys pystyttiin silloinkin säilyttämään.

Uusimmat

Fingerpori

comic