Mielipiteet

Afrikan rauhannobelisteista

Forssan Lehdessä (29.10.) oli hyvä artikkeli kongolaisesta Nobel-palkitusta, Denis Mukwegestä. Kun sitten kurkistaa vielä uutisen taakse, sieltä löytyy mielenkiintoisia ja jännittäviä asioita, jotka mielestäni ansaitsevat myös tulla näkyviin. Mukwegen elämä liittyy myös oleellisesti Suomen ja Ruotsin lähetystyön historiaan.

Suomalainen lähetystyöntekijä, kirurgi Veikko Reinikainen meni yhdessä sairaanhoitaja vaimonsa Mirjan kanssa vuonna -78 silloiseen Zaireen ruotsalaisten lähettämänä ja tutustuivat Mukwegeen -80 luvun alussa. Veikosta tuli alkuvaiheessa hänen oppi-isänsä ja he työskentelivät mm. Lemeran sairaalassa lähellä Ruandan rajaa.

Maassa alkoi sisällissota ja Lemeran alue jäi kapinallisten saartamana mottiin. Osa väestä, myös Mirja Reinikainen, oli päässyt sieltä aikaisemmin pois. Veikko totesi, että sairaalaan ei voinut jäädä, joten he toteuttivat uhkarohkean paon huonoa vuoristotietä autolla ajaen luotisateessa. Autossa oli Veikon lisäksi pelkääjän paikalla Denis Mukwege ja takana istui ruotsalainen lähetystyöpariskunta. Parin viikon kuluttua Lemeran alue vallattiin täysin, sairaala tuhottiin ja koko siellä vielä ollut henkilökunta ja potilaat surmattiin. Pakopäivä oli 25.9.1996. Tuosta ajasta 22 vuotta ja 10 päivää myöhemmin Mukwegelle annettiin Nobelin rauhanpalkinto!

Sota päättyi -97, mutta alkoi seuraavana vuonna uudelleen. 2000-luvun alussa Mukwege halusi perustaa tämän myöhemmin kuuluisaksi tulleen Panzi-sairaalan ja työtovereikseen hän kutsui Veikko ja Mirja Reinikaisen. Vanhassa huvilassa aloitettiin vaatimattomasti ja Mukwege totesikin myöhemmin: ”Alku oli vähäinen. Instrumenteistä oli pulaa, ei ollut vettä eikä sähköä, oli vain kaksi hullua miestä, Veikko ja minä.”

Afrikasta tuli myös tämänvuotinen YK:n rauhan nobelisti, Etiopian pääministeri Abiy Ahmed, jonka oma presidenttimmekin tapasi matkallaan aiemmin lokakuussa. Ahmed on sovitellut Sudanissa, Somaliassa ja nyt viimeksi hän sai aikaan rauhansopimuksen Eritrean kanssa. Hän on vedonnut ministereihinsä ja kansaansa sovinnon ja rauhan puolesta ja vapauttanut mielipidevankeja yhtenäisyyden ja oikeudenmukaisuuden saavuttamiseksi. Sunnuntain Jumalanpalvelusten jälkeen hän on mennyt joidenkin ministeriensä kanssa siivoamaan katuja ja istuttamaan puita!

Näitä afrikkalaisia YK-nobelisteja ja suurmiehiä yhdistää yksi asia. He ovat julkisesti tunnustavia kristittyjä, jotka osallistuvat aktiivisesti seurakuntiensa toimintaan, vapaaseen kristillisyyteen kuuluvaan, Afrikan Helluntailiikkeeseen. Mukwege on lisäksi opiskellut papiksi.

Forssalainen rauhanturvanobelisti tässä nostaa nöyrästi ja ihailevasti barettiaan heille ja siunaa näitä arjen sankareita, jotka eivät ole lähteneet liikkeelle oman kunnian vuoksi, vaan rakkaudesta Kristukseen ja lähimmäiseen.

Uusimmat