Mielipiteet

Aikamoista aikailua

Ei siitä sitten päästykään eroon. Kellonaikojen siirrosta. Ainakaan ensi vuonna. Toistaiseksi istuva maan hallitus kyllä kiirehti ja otti – ajoissa – aika näyttävästikin asiasta sulkaa hattuunsa, mutta tulikin pyrstösulka. Huvittavaa ja hiukan omituista on kyllä sekin, kun kansallinen lentoyhtiökin jo kiirehti antamaan lausuntoa, että on kuulkaa ihan liian kiire aikataulu, jos jo ensi vuonna pitäisi luopua nykykäytännöstä!

Ja suomalaisethan EU:ssa paitsi maksavat, antavat välittömästi periksi asiassa kuin asiassa, jos jokin suurempi jäsenmaa jotain eriävää lausuu.

Maailmakin, niin kerrotaan, luotiin kuudessa päivässä. Historia tuntee Lähi-idästä kuuden päivän sodankin. Miksei siis kokonaiset puoli vuotta oikein hyvin riittäisi insinööreille ja muille matemaattisesti päteville tekemään tarvittavia laskelmia ja aukottoman määritelmän sille, että 2019 keväällä tämä vuosikausia jatkunut pelleily loppuisi? Naapurimaamme Venäjäkin, esimerkiksi, luopui kesäajasta, ja siirtyi jo vuonna 2014 pysyvästi talviaikaan.

On uskomaton määrä lääketieteellistä faktaa, joka puoltaa kellonaikojen puolivuosittain toistuvan vaihtamisen lopettamista, puhtaasti terveyssyistä. Ihmisillä, meillä kaikilla, on oma, henkilökohtainen biologinen rytmimme, ja siihen puuttuminen aiheuttaa välittömästi paitsi huomattavaa vireystilan heikkenemistä, on todellisena vaaratekijänä, edesauttamassa esimerkiksi sydänkohtauksia, tavallisempien väsymystilojen lisäksi.

Omituista on mielestäni sekin, ettei koskaan mistään saa lukea niistä kupruista, joita tietokoneet ovat samasta syystä aiheuttaneet. Siis vain siitä syystä, että koneen kello on ollutkin väärässä ajassa, kun joku ei osannut, tai unohti. Oho. Kello on väärässä! Hups! Mitä tuosta on sitten aiheutunut, voi vain kuvitella. Me maksamme seurauksista, tavalla tai toisella, se on varmaa.

Teen työtä sekunninosien kanssa, ne ovat frameja. Se ei sinänsä ole niin kiinnostavaa, mutta kun erittäin pitkiä työpäiviä ja -rupeamia vuorotyötä tekevänä nukkuu, miten sattuu, ja kun lopulta on hyvä unirytmi päällä, eikö jo taas siirrytäkin seuraavaan aikaan, kuten nyt tähän talvisellaiseen. Meneekin sitten mukavasti taas pari viikkoa ihan siinä, kun ihmettelee, mikä vuorokaudenaika on, ja tuliko sitä ihan oikeasti nukuttua jossain välissä. Eri asia on, miten meistä kukin kokee päivänvalon, ja valvottaako se, kuten täysikuu ”kuuhulluja”. Pulinat pois, se on direktiivi!

Ihminen kävi, niinkin väitetään, jo 50 vuotta sitten kuussa. Olisiko nyt vihdoin tullut aika myöntää, että omituisesta, jo alunperinkin tuhnuna syntyneestä käytännöstä, joka on jo aikaa sitten eltaantunut, pitäisi luopua. Hetken aikaa voisivat ihan hyvin sitten ne lentokoneetkin olla junien tapaan ”parkissa”. Eiköös se siitä. Jos on aikaa.

Matti Rinne

Asiasanat

Uusimmat

Näkoislehti

27.9.2020

Fingerpori

comic