Mielipiteet

Ankkalammin puistikko on kaljasieppojen parkkipaikka – Paikkakuntalaiset välttelevät paikkaa ja pahaa-aavistamattomat turistit pelästyvät

Ankkalammin puistikko ei ole pelkkää kuvankaunista idylliä. Kuva: Lassi Puhtimäki
Ankkalammin puistikko ei ole pelkkää kuvankaunista idylliä. Kuva: Lassi Puhtimäki

Kaupunkimme ylpeyden torin viereisen Ankkalammin puistikon ovat vuodesta toiseen valloittaneet kaljahuuruiset möykkääjät.

Paikkakuntalaiset välttelevät paikkaa ja pahaa-aavistamattomat turistit pelästyvät.

Parisen vuotta sitten Facebookissa oli kuva näistä urhoista. Siinä muutama maailman menosta tietämätön nukkui sammuneena puiston penkeillä sylikkäin. Eräs oli sammunut kaatuneen polkyörän päälle yrjölammikko vieressään.

Joutsenetkin kyllästyivät jatkuvaan älämölöön.

Ajatus heräsi, että voisiko kaupunki varata heille paikan Ojalanmäen aidan viereen ja roudata muutaman kaljakorin paikalle. Lisäksi kuljetus Tyykikyydillä edestakaisin. Olisi leposija lähellä.

Puistokemistit eivät suinkaan ole yksin Forssan vitsaus.

Useita kertoja Moskovassa työasioissa viipyneenä havaitsin siellä saman ongelman. Kerran Kremlin edessä kadunkulkijat eivät pysähtyneet nähdessään kadulla epileptikon sätkimässä. Luulivat Sergein votkahuuruissaan huilaamassa. Venäjällä on rankka juomatapa. Naapurissa viinaan kuolleisuus on huomattavasti suurempi

Budapestissa sukulaiskansajuopot majoittuvat myös puistoihin. Toki puistot ovat siellä useimmiten kaupungin ulkopuolella.

Ranskassa muutaman kerran käytyäni tarjottiin aina aterian kanssa punaviiniä. Kun pyysin maitoa, niin katsottiin hitaasti. Muut lomottivat sitä karahvikaupalla. Kännisiä ei näkynyt.

Torineuvoksen arvon antamisen yhteydessä voitaisiin luovuttaa myös vuoden puistokemistin arvonimi.

Keijo Wääri

Uusimmat

Fingerpori

comic