Mielipiteet

Aristoteleen sandaalit ja taloustiede

Aristoteles hoksasi pari tuhatta vuotta sitten, että kaikilla tavaroilla, kuten sandaaleilla on sekä käyttö- että vaihtoarvo. Sandaalit voi joko ottaa omaan käyttöön tai vaihtaa toiseen tavaraan. Ihmiselämä ei ole tavara; sillä on vain käyttöarvo, elämänlaatu, mutta mittaamme sitäkin vaihtoarvon eli rahan avulla.

Näkymättömän käden keksijän, Adam Smithin mukaan tavaran arvo muodostuu sen valmistukseen tarvittavasta työstä. Hänen ajattelunsa käynnisti klassisen talousteorian kehityksen, joka sittemmin tarjosi feodalismin tilalle elinkeinovapautta ja vapaata kilpailua, johon myös nykyinen uusklassinen koulukunta tarttui, mutta unohti kaikki reaalitalouteen liittyvät klassikoiden pohdinnat. Talous pelkistyi heillä pelkiksi kysynnän ja tarjonnan säätelemiksi markkinoiksi.

Tämä uusklassinen teoria ei kyennyt selittämään, miksi varallisuus ja rikkaudet kertyivät vain pääoman omistajille, vaikka Smithin teorian mukaan tavaroiden arvo muodostui niiden valmistukseen tarvittavasta työstä. Niinpä tämä kiusallinen teoreettinen ongelma lakaistiin maton alle ja huomio kohdistettiin pelkkiin markkinoihin.

Myös käsitteet määriteltiin uudelleen: tavarasta tuli hyödyke, käyttöarvosta kuluttajan saama hyöty ja vaihtoarvosta rajahyöty. Teoreettinen ajattelu kääntyi ylösalaisin. Orastavasta tieteestä tuli uskonto; subjektivoitua taloutta ohjasi nyt reaalitodellisuuden asemasta ihmisten psyyken ailahdukset ja näkymätön käsi. Teorian keskeisellä mutta hämärällä hyöty-käsitteellä ei ole mitään empiiristä sisältöä; mitään mitattavissa olevaa hyöty-suuretta ei ole olemassa. Hankintoja ei tehdä minkään mystisen hyödyn vaan käyttöarvon eli tarpeen perusteella.

Finanssi- eli rahoitusmarkkinoilla ostetaan ja kaupataan rahaa ja arvopapereita. Alun perin näin hankittiin varoja liiketoimintaan. Nyt arvopaperien kauppa itsessään hallitsee markkinoita ja voitot sijoitetaan yhä useammin työtä luovan reaalitalouden asemasta näille lähinnä uhkapeliä muistuttaville finanssimarkkinoile, joita dominoivat väärennetyillä korteilla pelaavat talousoligarkkian pörssipelurit.

Kaikkea sääntelyä vastustava valtavirran uusklassinen talousteoria on ollut myös työn ja pääoman ristiriidassa selvästi pääoman puolella. Kuitenkin äskettäin ja yllättäen finanssimaailman sisältä tulleet kapitalismin resetointivaatimukset voivat nostaa pintaan myös tuoreempia talouspolitiikan suuntauksia kuten jälkikeynesiläisyyden, joilla on näkemystä myös työntekijöiden aseman ymmärtämiselle. Kapitalismin itsekritiikin syynä on mitä ilmeisimmin sen suurimmat kielteiset oheisvaikutukset: uusiutumattomien luonnonvarojen hupeneminen, ympäristön saastuminen ja uhkaava ilmastokatastrofi. Näiden suorat ja välilliset haitat kohdistuvat globaalisti kaikkiin ihmisiin.

Taloustieteen pahin ongelma on, että se ajattelee luontoa vain ehtymättömien resurssien lähteenä ja oheisvaikutuksille immuunina ympäristönä. Insinöörien logiikan mukaan, jos prosessia ei voi ohjata halutulla tavalla säätötekniikalla, on muutettava prosessia. Tässä tapauksessa viritettävä kapitalistista talousjärjestelmää. Toinen tuhoisa rakenteellinen ongelma on nykyinen velanottoon perustuva, jatkuvaan kasvuun pakottava ja toistuvia lamoja tuottava rahajärjestelmä. Tämän korjaamiseen tarvitaan rahareformia.

Uusimmat

Näkoislehti

30.9.2020

Fingerpori

comic