Mielipiteet

Auta kiusattua – tee edes jotain!

Syyskuun ekalla viikolla tiistaina noin klo 10 aikaan ajoin Talsoilan koulun läheltä kohti keskustaa. Samaan suuntaan, koulusta poispäin, käveli hitain, raskain askelin ala-asteikäinen poika. Reppu selässä. Katse oli varpaissa. Kovin surullisen näköisenä, ilme kuin itku olisi lähellä.

Arvattavasti hän oli lähtenyt kesken koulupäivän pois koulusta. Selvästikin hän oli yksi koulukiusattu.

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun samalla kadulla olin nähnyt vastaavaa. Aina aiemmin ajoin vain ohi.

Niin nytkin, ajoin ensin ohi, mutta omantuntoni pakottamana palasin ja ajoin takaisin hänen viereensä. Kysyin avatusta auton ikkunasta pojalta, onko sinulle ilkeilty koulussa. Poika puisti päätään. Onko kiusattu, kysyin toiseen kertaan. Se kysymys sai pojan jäykistymään.

Tarjosin käyntikorttiani ja sanoin, että vie se isälle ja äidille – voin ehkä auttaa. Poika säikähti vielä enemmän, astui pari askelta etäämmäksi sivulle päin ja pakeni paikalta. Muutapa en voinut tehdä.

Yllytän kaikkia aikuisia ja vanhempia oppilaita edes yrittämään tehdä jotain, jos huomaa lapsen tai nuoren oppilaan, jota mitä ilmeisimmin on kohdeltu koulussa huonosti.

Englannissa tutkivat, mikä auttamisen muoto kiusaamisen lopettamiseksi toimii parhaimmin. Kaikilla tavoilla oli vaikutusta joskus enemmän joskus vähemmän. Parasta ei löytynyt.

Riittää kunhan tekee edes jotain, mitä tahansa!

Itse yritin saada viestiä ja yhteyttä pojan vanhemmille. Voisin vielä ainakin soittaa koululle opettajainhuoneeseen. Ehkä jollakin tavalla onnistun vielä auttamaan poikaa pelkonsa yli ja varmistamaan hänelle turvallisen koulun.

Eivät opettajat koulussa huomaa kaikkia julmuuksia. Pahimmat kiusaamiset tehdään salassa käytävillä, portaissa, nurkan takana tai luokassa, kun opettaja ei ole paikalla. Tavallista on, että uhri uhkaillaan kostolla hiljaiseksi.

Aina ei ole syytä uskoa, jos lapsi sanoo, että ei tässä mitään hätää, kaikki hyvin. Harvoin kiusattu itse tunnustaa, että ei enää kestä, ja että on jo katkeamispisteessä.

Korostan vielä kerran: kun näet kärsivän lapsen, tee edes jotain.

Ulkopuolista apua tarvitaan, koska kiusattu lapsi itse ja hänen isänsä ja äitinsä ovat usein viimeiset ihmiset, joilla on tarvittavaa voimaa ja rohkeutta taikka edes tarvittavaa tietoa tarttua asiaan.

Muistakaa myös tämä, yleisen mielipiteen vastainen tosiasia: kiusaamisympäristönä yläaste ei ole pahin, vaan lukuisimmat ja syvimmät, ikuiset sielun haavat varmimmin jättävä lapsen ruma ja julma kohtelu tapahtuu nimenomaan ala-asteilla.

Älä jätä lasta heitteille kiusaamisen keskelle, vaikka lapsi ei olisi edes sinun oma lapsesi.

Esko LeipäläForssa 28 vuotta koulukiusattujen auttajana

Uusimmat

Näkoislehti

25.9.2020

Fingerpori

comic