Mielipiteet

Automaattikutomo toi paljon työtä Forssaan

Kuljin v. 1950. paikkeilla Forssan katuja ja kujia juoksupoikana käsikärryllä huonekaluja kuskaten. Silloin näin, kun miehet pystyttivät lauta-aitaa jossa oli noin 20 sentin rakoja, tontille, johon tehtiin Euroopan suurin automaattikutomo.

Aidan taakse kerääntyi uteliaita, etupäässä miehiä, jotka kädet selän takana, vatsat pystyssä ihmettelivät mitä nyt tapahtuu? Tieto uuden kutomon rakentamisesta levisi nopeasti. En silloin aavistanut, että moni, silloin katselijana ollut mies, olisi myöhemmin laitosmiehiä minun työkaverinani kutomossa.

Rakennuksen valmistuttua tarvittiin lisää naisia ja nuoria poikia kutojan oppiin.  Kaikki uudet työntekijät kävivät oppikopin kautta, jossa heille opetettiin sääntöjä ja työntekoa. Koneita ja väkeä lisättiin kunnes sali täyttyi. Kangasta kudottiin paljon, oli pakko lisätä kehräämön, värjäämön ja viimeistämön toimintaa.

Yhtiö aloitti tonttien myynnin tehtaalaisille Borgströmintien molemmilta puolilta. Tontit olivat edullisia ja yhtiö auttoi lainojen saannissa ja takauksissa. Rakentaminen jatkui Palmenintielle ja Julinintielle.

Viimeksi taloja tehtiin Niisipolulle ja Kankurintielle. Finlaysonin kankaat olivat hyviä. Kauppa kävi hyvin ja enemmänkin olisi mennyt kaupaksi. Tehdas alkoi käydä kahta vuoroa, kolmivuoroa ja myöhemmin viikonloppuinakin.

Pula työntekijöistä oli jatkuva ja avuksi otettiin lehti-ilmoitukset. Väkeä tuli idästä ja pohjoisesta, joukossa puheliaita savolaisia ja jäyhiä pohjalaisia. Muodostui mukava iloinen työyhteisö, jossa hymyily ja leikinlasku oli jokapäiväistä herkkua. Iloisia naurattajia riitti jokaiseen työvuoroon. Vihapuheita ei silloin tunnettu.

Asuntopula oli jo huutava, kun yhtiö päätti hoitaa senkin asian rakentamalla pitkiä kaksikerroksisia asuintaloja Linikkalankadun molemmille puolille, alkaen entisestä Finlaysonin vanhainkotirakennuksesta keskustan suuntaan. Osa kaksikerroksisista taloista on myyty yksityisille.

Uuden kutomon johtajaksi valittiin Dipl. ins. Osmo Lilius, joka avasi tehtaan oven ensimmäisen kerran 15. 2. 1954 ja sulki oven viimeisen kerran 3. 2. 1986.

Olin laitosmiesten pääluottamusmies ja kerran, kun istuimme vastakkain hänen pöydän vieressä, hän sanoi, kun palkoista puhuttiin, että on tullut vaikeuksia, jotka saattavat olla ylivoimaisia, kun ulkomailta on alettu tuoda halpoja kankaita puuvillan hinnalla, joka meidän pitää maksaa pelkästä raaka-aineesta.

Hänen puheensa kävi toteen. Ensin lopetettiin kehräämön toiminta, rakennukset ja maapohja myytiin Forssan kaupungille. Asiaa päätettäessä silloinen Forssan kaupunginvaltuusto oli elämänsä suurimman päätöksen edessä.

Myöhemmin päättyi vähitellen kutomon ja viimeistämön toiminta. Lähtöpassit muiden ohella saivat myös muovitehtaan työntekijät ja johtajat. Noista murheiden päivistä on kulunut monta vuotta ja Forssassa eletään kuitenkin ja tehdään niitä töitä, joita nykyiset yritykset tarjoavat. Monilla on hyvinkin tiukkaa mutta eletään kuitenkin.

Kaikki uudet yritykset ja yrittäjät. Terve tuloa Forssaan yrittämään !

Uusimmat