Mielipiteet

Suomen kieli tulee perustuslain muutoksella määrätä maamme ainoaksi viralliseksi kieleksi

Kuva: Soile Toivonen
Kuva: Soile Toivonen

Suomi on EU-politiikassa asemoinut itsensä demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen esitaistelijaksi. Sisäpolitiikassa kansalaisten enemmistön kieli- ja koulutuspoliittiset oikeudet sen sijaan eivät vielä toteudu demokratian edellyttämällä tavalla.

Vallitseva kielipoliittinen mantra on maamme ”kaksikielisyys”. Tämä väittämä ja koko kielilainsäädäntömme – kolmisen sataa eritasoista säädöstä – tukeutuu perustuslain 17 §:n tarkoitushakuiseen virhetulkintaan. Sen seurauksena koko suomenkielinen ikäluokka on kohta 50 vuoden ajan ollut velvoitettu opiskelemaan ruotsia pakollisena kielenä kaikilla koulutusasteilla. Lisäksi ns. virkamiesruotsi rajaa suomenkielisten sijoittumista julkisen sektorin virkoihin.

Demokratiassa kansalaisten tulee voida vapaasti kouluttautua yksilöllisten vahvuuksiensa pohjalta. Pakko-ohjauksella valtiovalta loukkaa sekä kansainvälisiä lasten oikeuksia että kansalaisten perusoikeuksia. Hallituksen tavoite palauttaa ruotsin yo-kirjoitus pakolliseksi on perusteeton ja kielipoliittisesti askel taaksepäin. Pakkoon – olipa se fyysistä tai henkistä – perustuva hallinto ei ole demokratiaa, vaan sille on aivan oma historiallinen nimityksensä.

Vinoutunut kieli- ja koulutuspolitiikka on johtanut kansallisen kielivarantomme romahtamiseen peruskoulua edeltäneeseen tasoon verrattuna. Tämä heikentää merkittävästi vientiyritystemme kilpailukykyä ja rajoittaa myös kulttuurisuhteita.

Selviytyäkseen Suomi tarvitsee kokonaisvaltaisen kielistrategian. Vapaa kielivalinta perusopetuksessa on välttämätön ja panostaminen maahanmuuttajien kielipotentiaaliin johtaa mittavaan monikielisyyteen. Ottaako hallitus vastaan nämä haasteet vai jatkaako se näpertelyä kansalliskielistrategian parissa?

Yhä useammat nuoret keskeyttävät toisen asteen opintonsa. Oppivelvollisuusiän nostaminen 18 ikävuoteen ei ole ratkaisu, sillä ongelman syyt ovat perusopetuksessa ja oppilashuollossa. Syyllistäminen ja pakottaminen eivät motivoi, nuoret tarvitsevat kannustusta ja ohjausta.

Kielivarannon kapeuden ja koulutuksen ongelmien perussyy löytyy 1900-luvun lainsäädännöstä, perustuslaista ja peruskoululaista. 2000-luvun vaatimustason saavuttaminen kummallakin ongelma-alueella edellyttää koko kielipoliittisen lainsäädännön täysremonttia: suomen kieli tulee perustuslain muutoksella määrätä maamme ainoaksi viralliseksi kieleksi ja muut kieli- ja koululait on perattava vastaavasti. Vastuu tästä on puolueilla, hallituksella ja eduskunnalla.

Vasta sitten, kun myös kielilainsäädäntö on saatettu täysimääräisesti vastaamaan kansalaisten enemmistön tahtoa, Suomen voidaan katsoa olevan liberaali pohjoismainen demokratia ja oikeusvaltio. Ei yhtään ennen sitä!

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti

1.12.2020