Mielipiteet

Eduskuntavaalit 2019

Keväällä pitää valita taas kansanedustajat eduskuntaan. Ensimmäiset puolueiden puheenjohtajien tentit on kuultu ja toimittajilla tuntuu olevan kovin kiire työssään.

On puhuttu, että vaalien pääteemana olisi ympäristöpolitiikka. Asiaa käsiteltiinkin laajasti, energian tuottolähteistä aina ruokapöytään asti. Vain muutamalla yhdeksästä puheenjohtajasta tuntui olevan realistisen tuntuinen näkemys asioista. Tämä ilmastoasioilla vatulointi on saanut aivan valtavat mittasuhteet siihen nähden, mitä kansalaiset voivat sen eteen tehdä. Tässä on hyvä huomioida se tosiasia, että ilmastolle ei ihminen voi mitään tehdä, ainoastaan huolehtimalla ympäristöasioista voi hillitä ilmastoon kohdistuvia rasitteita.

Ilmastonmuutospelottelu on jatkunut vuosikausia ja kun ilmasto on laaja käsite, kansainvälinen, tuntuu hyvin ”valveutuneelta”, viisaalta kertoa siitä. Nämä ilmastoprofeetat luovat uhkakuvia ilmaston lämpenemisen seurauksesta, kaikkine vedenpaisumuksineen. Se, joka luo vaikuttavimman uhkan, näyttää kantavan eniten huolta tulevaisuudesta. Uhkakuvat ei kuitenkaan auta ja nyt ne alkavat jo kantaa hedelmää. Lapset lähtevät mielenosoituksiin päättäjien liian ”hitaan” toiminnan takia.

Mistä hidastelu johtuu? Siihen on varmaan monta syytä ja nuorista se voi näyttää välinpitämättömyydeltä. Siitä ei liene kuitenkaan kysymys. Jokainen on varmaan huomannut esim. liikenteessä, miten autojen päästöt, ”savutus” on vähentynyt viimeisen 20 vuoden aikana. No, nuorimmat mielenosoittajat eivät tästä tiedä mitään, mutta positiivista kehitystä on ollut! Vähäpäästöisiä autoja tulee yhä enemmän käyttöön. Autojen käyttöenergiasta väännetään kättä. Joku näkee ruokailunkin ongelmana ja haluaa viedä hernekeitosta lihat jo ennen ruokailua, ennen niitä kauhottiin sieltä, josko olisi edes valkoista lihaa.

Vaikka Suomessa ollaan päästökysymyksissä melko hyvässä asemassa, ei ole syytä nousta laukalle. On ympäristöasioita, joita ei voi tai ei ehkä halutakaan muuttaa, jotka myös voivat vaikuttaa ilmastoon. Tarpeellinen työmatka-autoilu nähdään ympäristöuhkana, sen sijaan joittenkin mielestä tarpeettomasta moottoriurheilusta: Formula-ajot ja ralliajot ym. niistä ei puhuta mitään. Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että viihdyttämisen vuoksi tapahtuva ilmaston rasite on hyväksyttävää. Niin ja tähän kuuluu myös ilotulitus, lentämisestäkin on puhuttu.

Nämä kansainväliset ilmastosymposiumit pitävät kokouksiaan ja päättävät hiilijalan jäljestä, mutta eivät puutu sanallakaan todelliseen ympäristökatastrofin aiheuttajaan, teollisuuteen. Eihän mikään yritys halua vähentää tuotantoaan, siitä saa sentään päänsilitystä, vaikka tuote olisi kuinka tarpeeton tahansa. Teollisuus asettaa kasvutavoitteensa aina maksimaalisen tavoitteen mukaan. Tälle kehitykselle ei taida olla muutosta tulossa, ainakaan myönteistä.

Jatkuva tuotannon kasvu vaatii yhä enemmän materiaalia ja energiaa sen tuottamiseen. Viime vuosisadalla ollut öljykriisi kohautti hetken ja laskeskeltiin, kuinka kauan öljyvarat riittävät. Ovathan nuo vielä riittäneet, ei ole ollut paremmin puhetta.

Ympäristöasioista huolehtinen jatkuu yli vaalikausien, ja nyt tuleville kansanedustajille luodaan epärealistisia tavoitteita toimikaudelleen. Halutaan luoda sellainen harha, että jostakin energiasta luopumalla tietyllä ajanjaksolla saadaan ilmaston lämpeneminen rajoittumaan 1,5 asteeseen. Tavoite on kyllä hyvä, mutta ei yksin ihmisen ja suomalaisten toteutettavissa.

Hyvää kevättä ja vaaliaikaa!

Erkki Hirvonen

Kaupallinen yhteistyö

Uusimmat