Mielipiteet

Ei Keskusta sentään yksin – Vasemmistoliitossa on pidetty ääntä lähipalveluiden ja ihmislähtöisen palvelun puolesta vuosikaudet

Sote-uudistuksessa on omat riskinsä. Kuva: Markku Ruottinen/ LM
Sote-uudistuksessa on omat riskinsä. Kuva: Markku Ruottinen/ LM

Johanna Häggman kirjoitti Forssan Lehdessä (4.1.) kolmen sairaalan tarpeesta sinällään hyvän jutun, jonka puolelle on helppo asettua. Jutussa hän tulee kuitenkin kirjoittaneeksi ehkä turhan innokkaasti, että: “Keskusta on ainoa puolue, mikä ajaa kattavaa julkista palveluverkkoa. Tavoitteemme on, että jokaisessa kunnassa on vähintään yksi sosiaali- ja terveyspalveluasema.”

Sanat ansaitsevat vasemmistolaisen kröhäisyn, että näinkö tosiaan? Vasemmistoliitossa on pidetty ääntä lähipalveluiden ja ihmislähtöisen palvelun puolesta vuosikaudet – oppositiossakin, kun edellistä, onneksi maaliviivalle hyytynyttä SOTEa ajettiin. Tästä muistutuksesta huolimatta olen mielissäni, että meillä vaikuttaa Keskustan kanssa olevan merkittäviä yhteisiä tavoitteita.

Soten suurimmat riskit ovat, että hallinnosta tulee liian viranhaltijavetoinen ja että organisaatioon ujutetaan järjettömyyksiä, kuten korvamerkitä varoja palveluseteleihin, mitä Kokoomus sitkeästi ajaa. Vaatimus on röyhkeydessään typerä tapa sitoa päättäjien kädet, kun niiden pitäisi olla etenkin tässä alkuvaiheessa mahdollisimman vapaat.

Yksityiset ovat erinomainen tapa paikata palveluita tilapäisesti – ei pysyvästi. Kun yksityisestä tulee ainoa toimija, tahtoo hinnat nousta ja palvelun taso laskea. Tähän törmätään jatkuvasti, eikä uusi järjestelmä saa olla valettuna täyteen tällaisia valuvikoja, kun se aloittaa toimintansa. Siksi sillä on valtava merkitys, keitä sinne ensimmäisellä kerralla valitaan.

Meillä Vasemmistoliitossa lähdetään siitä, että kaiken keskellä on ihminen. Palvelut pitää rakentaa ja kohdistaa ihmisten tarpeiden mukaan, ei himmeleiden tai byrokratian. Aluevaltuutettujen tehtävänä ei ole päättää, kuka saa mitäkin hoitoa, vaan miten kaikki saavat tarvitsevansa hoidon tehokkaasti niillä resursseilla mitä on.

Näitä samantapaisia ajatuksia olin lukevinani Häggmaninkin kirjoituksesta. Olisi hienoa, että tulevaisuudessa kun säästöjen nimissä ollaan taas jotain keskittämässä, voisimme isommalla yhteisellä rintamalla puolustaa hajauttamista. Iso ei aina ole kaunista, tehokasta saati edullista, eikä kaikkia eri yksiköitä tarvitse saada saman katon alle vain koska niin on totuttu tekemään.

Miksi sen pitää aina olla pienemmän paikan asukas, joka saa Kela-taksissa istua? Eikö isommasta kaupungista voi lähteä vaikkapa polvileikkaukseen muualle maakuntaan?

Uusimmat

Fingerpori

comic