Mielipiteet

Ei parane uhriutua, jos metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan

Ville Ketola (FL 12.4.), Pentti Kaunisto (13.4.) ja Timo Helin (16.4.) ansaitsisivat jokainen oman vastauksensa, mutta palstatilan ja lukijoiden säästämiseksi niputan kommenttini yhdeksi kimpuksi.

Vastasin esitettyyn kysymykseen fasismista, natsismista ja rasismista, ja nyt ihmetellään lähes yhteen ääneen, mihin unohdin kommunistien hirmuteot. No, en ole unohtanut, mutta ne eivät nähdäkseni kuulu tähän tarinaan.

Vaikka jotkut vielä yrittävät manata kommunismin aavetta henkiin, ainakin suomalaiskommunistien toiminta on kuihtunut perinneyhdistystasoiseksi puuhasteluksi.

Kuten vaalitkin osoittivat, tiukimman haasteen demokratialle tarjoavat oikeistopopulismi ja sen liepeillä versova liikehdintä (esim. Odinin soturit, Suomen Sisu ja PS-nuorten etnonationalismi). Tasapuolisuudessa on usein puolensa, mutta eipä anneta sen johtaa harhaan ja kääntää katsetta pois varsinaisesta kohteesta.

Ville Ketola vierastaa persu-nimitystä. Ymmärrän hänen näkökulmansa, mutta maan tapa nyt näyttää suosivan erilaisia lyhennelmiä. Keskustalaisetkin ovat jo vuosikymmenten ajan kuulleet olevansa kepulaisia. Ja vakuuttihan PS:n perustaja ja ensimmäinen puheenjohtajakin omilleen, kuinka ”persut eivät myy persettään.”

Persu-nimityksestä närkästyminen ei vakuuta senkään vuoksi, että puolueen edustajat ja kannattajat käyttävät eri mieltä olevista hyvinkin kovaa kieltä. Otan vain pari esimerkkiä. PS:n nykyinen puheenjohtaja nimitteli entisiä puoluetovereitaan niljakkeiksi ja puolueen täkäläinen ehdokas ilmastonmuutoksesta huolestuneita ilmastonmuutosterroristeiksi. Ei parane kauheasti uhriutua, jos metsä vastaa joskus niin kuin sinne huudetaan.

Ei ole oikein uskottavaa sekään, että PS ratsastaa maailman tappiin syksyn 2015 tapahtumilla. Puolue istui tuolloin hallituksessa ja silloinen eduskuntaryhmä hyväksyi Suomen omaksuman linjan.

Toinen luokka ja liikutus on, että paikallistasolla puolueaktiivit pitivät ääntä ja yrittivät haitata asiallisten hommien hoitamista. Tuollaista toimintaa tavataan kutsua kaksilla rattailla ajamiseksi.

Huomattavaa liioittelua edustaa myös pakolais- tai turvapaikanhakijatulvasta puhuminen. Suomeen tuli v. 2015 osapuilleen Lounais-Hämeen verran vierasta väkeä.

Maailman todellisten pakolaisvirtojen rinnalla kyse on vain pienestä purosesta. Vertailun vuoksi kannattaa muistaa vaikkapa se, että Lapin sodan aikana Suomen hallitus pyysi Ruotsia ottamaan pikaisesti vastaan 100 000 kansalaistamme.

Maailma on monimutkainen laitos. Sen vuoksi on paikallaan esittää kysymys erityisesti Timo Helinille, joka jatkaa sinnikästä ja yksipuolista ristiretkeään islamia vastaan.

Kiinan kommunistinen keskushallinto vahtii ja vainoaa islaminuskoista uiguurivähemmistöään. Mitä Helinin mielestä pitäisi tehdä, jos tai kun rajoillemme tulee uiguuri, joka hakee Suomesta turvapaikkaa? Harkitsemmeko ja tarjoammeko hänelle humanitaarista suojelua vai leimaammeko hänet uskontonsa takia potentiaaliseksi terroristiksi, joka on syytä käännyttää takaisin Kiinaan?

Lopuksi hieman yleisempi ihmettelyn aihe. Perussuomalaiset korostavat ehtimiseen, kuinka Suomessa kuuluu noudattaa lakejamme ja elää muutenkin maan tavalla. Silti puolueen ehdokkaissa ja valituissa edustajissakin on huomattavan monia rikostuomion saaneita kansalaisia. Ken taitaisi tämän selittää?

Kaupallinen yhteistyö