Mielipiteet

Ennen vanhaan hyvät tavat olivat vielä kunniassa

Näin se käy; kunnon kädenpuristus. Kuva: Lassi Puhtimäki
Näin se käy; kunnon kädenpuristus. Kuva: Lassi Puhtimäki

Kun olin nuori, miehet eivät kiroilleet naisten läsnäollessa, puhumattakaan että olisivat huoritelleet. Naiset pukeutuivat säädyllisesti. Kauniit tavat olivat kunniassa. Miehet tervehtivät lakkia nostamalla, naiset nyökkäsivät. Tytöt niiasivat tervehdykseksi, pojat ’pokkasivat’.

Koulussa oppilaat nousivat seisomaan, kun opettaja tuli luokkaan. Pipoja eikä muitakaan päähineitä saanut olla luokassa, ne jätettiin vaatenaulakkoon. Puhua ei saanut paitsi kun vastasi opettajan kysymykseen. Viitattiin, kun tiedettiin vastaus .Välitunnilla oli mentävä ulos, missä ainakin yksi opettajista oli valvomassa. Ei puhettakaan, että mentäisiin nurkan taakse tupakalle. Yksi oppilas aina vuorollaan pyyhki välitunnilla liitutaulun ja tuuletti luokan.

Opettajia kunnioitettiin, järjestys säilyi. Koulussa oli myös raittiuskasvatusta. Alkoholin ja tupakan vaaroista kerrottiin uhkakuvin ja järjestettiin raittiuskilpakirjoituksia, joista saatiin kirjoja palkinnoiksi. Kirjat olivatkin haluttuja, koska niiden avulla maailmankuva laajeni, ei ollut vielä televisiota.

Koulussa oli säännölliset liikuntatunnit. Hyvällä säällä (silloin oli usein hyvä sää) mentiin ulos, pelattiin pesäpalloa tai juostiin kilpaa. Talvella otettiin sukset kouluun ja järjestettiin hiihtokilpailuja. Luistimia ei vielä kaikilla ollut.

Asunnot olivat pieniä, viihdyttiin ulkona. Liikuttiin monin tavoin, kilpailtiin. Oltiin terveitä ja hyväkuntoisia, pärjättiin monessa urheilulajissa – ja muutenkin – kansainvälisestikin.

Uusimmat

Fingerpori

comic