Mielipiteet

Erkistä Jaakkoon käki kukkuu

Erkistä Jaakkoon käki kukkuu, näin tiedettiin Lestijärvellä. Sysmässä Erkin vilu oli kesän ilo.

Erkin-päivään 18.5. liittyi monia sananparsia kesän tulon edistymisestä ja tulevista säistä. Erkistä alkoi oikea kesä, kun käet ja pääskyset olivat tulleet. Kylmä Erkin-päivä lupasi lämmintä kesää.

Erkki, Eero ja Eerikki ovat saaneet nimensä Ruotsin suojeluspyhimyksen Eerik Pyhän mukaan, joka oli Suomessakin erittäin suosittu jo keskiajalla. Eerikistä kertovat legendat liittyvät omaan kansallispyhimykseemme piispa Henrikiin: heidän kerrottiin tulleen yhdessä ensimmäiselle ristiretkelle Suomeen. Eerik Jedvardinpojasta on sangen vähän historiatietoja. Nykyistä pienemmän Ruotsin hallitsijana hän oli n. 1156–1160. Myöhemmin hänelle on annettu hallitsijanimi Eerik IX. Hänen marttyyrikuolemansa on sanottu tapahtuneen helatorstaina 18.5.1160, kun kapinalliset tunkeutuivat kesken jumalanpalveluksen Upsalan kirkkoon tanskalaisen prinssin Maunu Henrikinpojan johdolla ja surmasivat hänet. Jotkut tutkijat pitävät Maunua surman tilaajana, ei tekijänä. Legendan mukaan surmapaikalle puhkesi Pyhän Eerikin lähde.

Eerikin maine levisi Pohjoismaiden lisäksi Saksaan, Englantiin ja Viroon. Hänen etunimestään tuli niissäkin suosittu. Latinankielinen Eerikin legenda on todennäköisesti 1270-luvulta. Se on tiettävästi myös ainoa maahamme tehdystä ristiretkestä kertova kirjallinen lähde.

Kirkkotaiteessa Eerik kuvataan sotavarusteissa: rintahaarniska, miekka, lippu ja sotakirves. Mukana ovat myös kruunu ja valtakunnanomena.

Jaloillaan hän tallaa voitettuja pikkukuninkaita ja lohikäärmeitä.

Poikkeuksellista on kuvien kuninkaan parrattomuus. Kuvissa, joissa Eerik ja piispa Henrik esitetään purjehtimassa Suomen pakanamaahan, Henrik on sijoitettu laivaan “hiippa edellä”, Eerik “kruunu perässä”, siis piispa ennen kuningasta. Ilmeisesti retki kesti pitkälle talveen, surmasihan suuttunut Lalli sitten Henrikin Köyliönjärven jäällä. Eerikin toimista Suomessa ei juurikaan tietoja ole.

Erkin aikainen sade ja juhannuksen aikainen pouta koko maan rikkaaksi tekee, tiedettiin Loimaalla: Erkki kylväjän kouran avaa, Urpo kiinni panee. Lampaat kerittiin, tuloksena oli heikko “erkinvilla”. Kalamiehet tarkkasivat hauenkutua. Tammelassa sanottiin Erkin vetävän riukuja veräjään, Erkki sulki portit. Forssa tiesi, että Erkki risun veräjään vetää: veräjät risutetaan, kun karja ulos lasketaan. Kylän paimen vei karjan vainioilta metsälaitumille.

Eerikin tultua Ruotsissa kansallispyhimykseksi hänen kuolinpäivästään tuli tärkeä kirkollinen juhla. Se merkittiin riimusauvoihin, tuon ajan kalentereihin, Eerikin surmanneen pitkän miekan kuvalla. Suomalainen riimusauvakuva muistutti tutumpaa aidasta tai veräjänriukua. Niinpä Eerikin surmanneesta miekasta tuli täällä metsälaitumien veräjien sulkemismerkki.

Erkki tuli suomalaiseen almanakkaan 1891, Seitsemästä veljeksestä tuttu Eero 1929. Hänet me muistamme Jukolan veljesten nuorimpana, nopeaoppisena velikultana, joka aikuisena toimi monissa yhteiskunnan luottamustehtävissä. Tämän päivän suomalainen voisi kuunnella Eeron vaimon Annan laulamaa Sydämeni laulua: Kaukana on vaino, riita…

Fingerpori

comic