Mielipiteet

EU-politiikka vaarantaa ruokaturvan

Maatalouspolitiikan ihmeellisyyksiä voi jäädä tuijottamaan kuin lehmä uutta porttia.

EU-jäsenyys teki itsenäisistä maatalousyrittäjistä renkejä omille tiluksilleen. Jo jäsenyyteen valmistauduttaessa nk. Hemilän malli vaati tiloja joko suurentamaan ja tehostamaan toimintaansa tai sitten lopettamaan. Kotieläintuottajat pakotettiin modernin ajan orjuuteen, kun julkinen sektori lupasi investointiavustusta jättikokoisten navettamonumenttien tai lihakasvattamoiden rakentajille. Loppuiäkseen velkaantuneet tuottajat joutuivat luovuttamaan raaka-aineensa jatkokäyttäjien sanelemaan hintaan.

Lisääntyvä työtaakka, markkina- ja sääriskit ja laskut nousevista tuotantokustannuksista sälytettiin alkutuottajien niskaan keskittyneen kaupan rakentaessa yhä vaan komeampia lasipalatseja. Kaupan ja teollisuuden taholta annetaan kuva, että aina on mahdollista lisätä satotasoja ja tehostaa tuotantoa, kunhan ostetaan kalliita tuotantopanoksia enemmän.

Puolet maanviljelijöistämme on jo lopettanut tuotannon EU-aikana. Monet ovat uupuneet työtaakkansa alle. Loppuunpalamiset, avioerot ja itsemurhatkin ovat arkipäivää viljelijöiden keskuudessa.

Eräitten puolueitten poliitikot, nuo samat jotka enemmän, tehokkaampaa ja halvempaa ovat viljelyltä vaatineet, syyttävät nyt Suomen maataloutta Suomenlahden pilaamisesta, vaikka tuotanto täällä tapahtuu pitkälti sisämaassa. Muitten maitten valtavasti suurempi tuotantomäärä pienellä maa-alalla ja isommilla ravinnemäärillä tuotettuna merien rannoilla ei ilmeisesti rehevöitä yhtään?

Kuiva vuosi Euroopassa on näyttänyt, että luontoa ei voida määräillä pörssiyhtiöitten hallituksista tai keskittyneen kaupan johdosta käsin. Kauppojen halpuutettuihin omiin merkkeihinkään ei enää välttämättä löydy tekijöitä raaka-ainepulan vuoksi. Ennustetaanko seuraavaksi kallistuttamiskampanjoita?

Huonoja vuosia tulee jatkossakin ja joka kerta olemme pulassa, ellei EU:n systeemejä muuteta.

Jotta tuotantoedellytykset säilyisivät, on tuottajille ruvettava maksamaan raaka-aineesta hintaa, joka kattaa kustannusten muutokset ja joitten avulla pystytään myös investoimaan. Kaupan hinnat eivät montaa prosenttia nousisi, jos prosentit ohjattaisiin suoraan viljelijöille, jolloin omavaraisuutemme tulevaisuuteen säilyisi!

Investointituet voitaisiin lopettaa ja jakaa ne köyhemmälle kansanosalle ruokaostoksiin.

Matti Hirvonen

Uusimmat