Mielipiteet

Forssa on maalareiden kaupunki

Postiluukusta tipahti Väri ja Pinta -lehti, jonka kolumnistina itsekin toimin. Eräässä jutussa kerrottiin, että nuoria on vaikea saada pintakäsittelyalan koulutukseen.

Forssa on Suomen kaupunkien ykkösenä. Listalla on kaupungistamme yli 16-vuotiaita koulutukseen hakijoita 9,47 %, 16-vuotiaita 169, 1.sijoitetut hakijat 10 kpl ja aloituspaikat 16 kpl.

Vastaavat luvut esim. Helsingissä ovat 1,95, 5345, 43, 104.

Väkilukuun suhteutettuna siis Forssa johtaa Helsinkiä miten tahtoo.

Karkeasti jako menee niin, että siellä, missä on alan työpaikkoja ja kysyntää, ei ole motivaatiota. Ja jos nuorten motivaatio on kohdallaan, ollaan alueella, jossa töitä ei ole niinkään tarjolla.

Forssassa Faktia kouluttaa, mutta täälläkin on hakijoista puutetta, vaikkakin olemme hakijoiden määrässä ykkösiä. Koulutuksen kesto on n. 2–4 vuotta riippuen oppimishalusta. Lisäksi työpaikka on varma, puhumattakaan työpaikasta ja palkan suuruudesta.

Naisopiskelijoiden määrä on noin kolmannes.

Naismaalarien määrä on lisääntynyt. He ovat käsistään käteviä, ahkeria, taitavia ja työhön sitoutuneita. Heidän työn laatunsakin on katseen kestävää.

Ennen niin miehinen ammatti on syystäkin enemmän kuin tasavertaistunut.

Vaikka maalarin työtä ei opita pelkästään papereista, niin oppi ei kaada ojaan.

Entisajan maalarit olivat herroja ja taiteilijoita. Asuna puhtaan valkoiset haalarit, valkoinen paita ja kaulassa tietysti mirri. Se jos mikä aiheutti kunnioitusta.

Näinä aikoina ei maalariammattia voinut opiskella. Se opittiin mentorin opastuksella ja hyvin opittiinkin.

Forssassa on maailman sivun ollut hyviä maalareita. Heitä kuljetettiin autolasteittain pääkaupunkiseudulle ja maine oli korkealla.

Varsinkin julkisivusaneerauksien taitajat olivat arvossaan.

Uusimmat

Näkoislehti

27.9.2020

Fingerpori

comic