Mielipiteet

Forssalainen kulttuurivallankumous

Tämä paikallinen kulttuurikeskustelu on mielenkiintoinen siksi, etteivät keskustelijat näytä olevan yksimielisiä edes siitä, mitä kulttuuri on. Asiasta näyttää muodostuneen arvovaltakysymys, mikä on täysin turhaa, koska mikään tämän- tai tuonpuoleinen arvovalta ei kelpaa ainakaan tieteellisen tiedon perusteluksi, sanoo filosofi Ilkka Niiniluoto.

No, mitä se kulttuuri sitten on? Se sisältää kuten keskustelijat ovat tuoneet esiin valtavan määrän erilaisia asioita mukaan lukien ihmistieteet ja luonnontieteet. Näiden välistä kuilua tulisi pyrkiä mieluummin kaventamaan kuin kasvattamaan. Siksi myös ihmistieteet on perustettava luonnontieteelliselle eli materialistiselle perustalle. Tämän perustan rakentaminen psykologialle onkin jo käynnissä kognitiivisen neurotieteen kontekstissa.

Kulttuurin ontologista asemaa voi selventää Niiniluodon esittelemän popperilaisen kolmen maailman ontologian avulla. Siinä koko olemassa oleva maailmankaikkeus jaetaan kolmeen todellisuuden piiriin: maailma 1 sisältää kaikki materiaalisen maailman objektit ja prosessit, maailma 2 sisältää ajattelemaan kykenevien olentojen (myös tulevaisuuden ajattelevien artefaktien) mielen prosessit ja maailma 3 sisältää kulttuurin. Se, miten tämä kulttuuri on materiaalisesti olemassa, jäi niin Popperilta kuin Niiniluodolta selittämättä.

Ongelma saa yksinkertaisen ratkaisun ajattelemalla nämä todellisuuden piirit niin, että maailma 1 sisältää kaiken olevan (objektit ja prosessit). Maailman 1 osajoukko maailma 2 sisältää ajattelevien subjektien aivomaterian prosessit eli mielet. Maailman 2 osajoukko maailma 3 sisältää intersubjektiivisten prosessien tuottamat kulttuuria koskevat subjektiiviset mielten tulkinnat. Kulttuuri on näin objektiivisesti olemassa vain näennäisesti; vain subjektiivisten tulkintojen horisonttina.

Vain biologiset ominaisuudet periytyvät geneettisesti mukaan lukien aivomaterian taipumukset oppia intersubjektiivisten prosessien avulla kulttuurigeenien eli meemien subjektiiviset tulkinnat siinä määrin yhteensopivasti, jotta keskinäinen yhteiselo mahdollistuu. Kaikki tietomme ja taitomme ovat viime kädessä vain enemmän tai vähemmän toimivia malleja olevaisuuden toiminnasta. Nämä mallit muodostavat mielemme dynaamisen virtuaalitodellisuuden, jonka tuottama mielikuvien virta on ajatteluamme. Kieli on kehittynyt vasta mielikuva-ajattelun jälkeen kommunikaatiovälineeksi; mielikuvien pikakirjoitukseksi, josta jokaisella on oma subjektiivinen versio. Yksilöiden subjektiiviset mielenkielen versiot konvergoituvat kommunikaation implisiittisissä merkitysneuvotteluissa.

Ajattelun käsittäminen kielelliseksi oli virhepäätelmä, joka johti sekä vahvan tekoälyn tutkimuksen että kokeellisen psykologian umpikujaan; primitiiviseen tietokonemetaforaan. Tulevaisuuden ajatteleva, kokeva, myös taiteesta nauttiva ja sitä tuottava artefakti toimii viimekädessä perstuntumalla [sic] aivan kuten ihminenkin. – Elämä taitaa sittenkin olla enimmäkseen taidetta; kokemuksia välittävää ja siten vaikuttavaa performanssia.

Koska mielen prosessit mallintavat niin faktan kuin fiktion, ne menevät helposti sekaisin. Tätä mielen piirrettä kaikki ismit ja uskonnot ovat aina hyödyntäneet kulttuurisen hegemonian tavoittelussa; pyrkimyksessä kohti omaa totuuden jälkeistä aikaa. Vaikka kuinka hullujen populististen väitteiden jatkuva toistaminen saa ne tuntumaan tosilta ja sulautumaan uskonvaraisesti omaksuttuina meemeinä mielen rakennuspalikoiksi.

Uusimmat

Näkoislehti

12.7.2020

Fingerpori

comic