Mielipiteet

Forssalaista ravintolakulttuuria

Hämeen vähäväkisimmässä kaupungissa on yli 40 ravintolaa. On pientä kuppilaa, kaljaterassia, osmannien jälkeläisten pitsapaikkoja, huoltoasemien sämpylälounaita, Jokioisten Leivän kahvilassa aamukahvilla istuu viisaten miesten kerho yhden kahvikuppinsa kera. Antin konditorian munkit sulavat suussa, Aikapojan grillin tuoksu viipyilee vaatteissa kauan., kahvila Susanna tarjoilee munkkia poikkeaville.

Onpa muutama ihan oikea ravintolakin. Vispilä tarjoilee lähinnä lähiruokaa ja sen kukkaisterassi on arkisin auki. Miksei sunnuntaisin, kun moni käy kiukkuisena repimässä oven ripaa. Scandic on montteerattu uuteen uskoon. Jo oli aikakin.

Piipputerassilla Tervomaan suku nauttii aurinkoisesta kesän alusta. Palvelu pelaa ja ruoka on ihan syötävää. Martinan Raine palvelee antaumuksella. Puistolinnan terassi täyttyy pappakerholaisista. Kultajyvästä saa sitä oikeaa kotiruokaa.

Taas on avattu uudestaan Leijonanluola. Nuorten bailupaikka. Onnea ja menestystä.

Status vienee loput nuoret. Koskenniska sinnittelee aikuisten naisten tansseilla.

Vaan eipä taida kaikkiin paikkoihin väkeä riittää ainakaan arki-iltoina.

Muinoin hotelliravintolat tanssivat kansaa 21:stä alkaen. Ennen tuota oli jono ovella . Pohjia ei otettu ja varmuudeksi voileipä kiersi pöydässä. Tanssit loppuivat klo 1.30 eikä aamulla ollut kenosta. Nykyisin lutataan kotona puolille öin ja tullaan baariin lievassä etukenossa puolen yön jälkeen ja poistutaan kukonlaulun aikaan. Mitä järkeä?

Mutta kuinkahan mahtaa käydä kun veden ja viinin haltija Vellamo ajeluttaa Hakalan entisen makkaravankkurin torille ihan luvan kanssa ja A-oikeuksin. Montaa mieltä ollaan kansan keskuudessa. Ollako vai eikö olla. Onhan torilla nautiskeltu viinaa jo vuosikymmenet ilman A-oikeuksia.

Epäluotettavat lähteet kyselevät, että mahtaako Vellamo saada vankkurinsa myös Holjille hollilleen.

Keijo Wääri


Uusimmat