Mielipiteet

Helppoa kuin heinänteko

Vanhan mallin heinäntekoa. Kuva: Markku Åberg
Vanhan mallin heinäntekoa. Kuva: Markku Åberg

Helppoa kuin heinänteko, sanotaan. Maailma on muuttunut vieläkin helpommaksi. Kuivaa heinää ei enää juurikaan tehdä, vaan heinä tehdään säilörehuksi.

Jo jonkin aikaa on pelloilla näkynyt suuria pylpyröitä. On valkoisia ja nykyisin jo vihreitäkin. Toki maisemaan sopii paremmin nuo vihreät.

Konevoimalla ne on siihen pyöritelty. On joukossa jopa punaisiakin.

Nuo pylpyrät on jätetty epämääräiseen järjestykseen pitkin peltoja. Ei varmaan olisi isokaan työ kasata niitä pellon pientareille ja vaikka päällekkäin kasoiksi. Vai onko liikaa työtä moisesta?

Aika on ajanut ohi. Ennen vanhaan heinäkuu oli perinteinen heinäntekoaika.

Kun heinä oli korjuukelpoista, alettiin töihin. Ensin kangella reikä seipäälle ja tamppaus. Sitten heinäharavalla ajettiin ruunalla karheet seipäiden viereen. Sen jälkeen pantiin hankot heilumaan. Nostettiin eli seivästettiin. Puolisilta oli evästauko. Mamma toi rohtimiessa villasukassa Pöytäviinapulloon täytettyä Saludoa ja lonkapullaa. Se oli aikaa se. Oikein kansallista identiteettiä.

Se heinän tuoksu. Se yhteisöllisyys. Siinä oli sitä jotakin.

Ypäjän hevossiittolassa oli 70-luvulla satoja hehtaareita hevosheinää. Siellä me nöösit saimme seivästää heinää markka per seiväs. Melkoisia suovia niistä tulikin. Sata seivästä kun selätti, niin markka nauroi.

Uusimmat