Mielipiteet

Historiaa maltilla

Unto Kiiskisen järkyttävä vankileirikuvaus 100 vuoden takaa (FL 4.1.) sai minulta arvostelun hyödyllinen kirjoitus mutta toisaalta ei “lisää tästä aiheesta”. Kansalaissodan tai miksi kukin sitä nimittääkin, jälkituomioistuimet teloitus- ja vankileirituomioineen on todettu yli puoluerajojen Suomen, muuten esimerkillisessä nuoressa tasavallassa, raakalaisuuden huipentumaksi.

Monilta meistä löytyy 2–4 sukupolvea taaksepäin mentäessä sodan uhreja ja tekijöitä, niin puolella kuin toisellakin ja näin miltei vielä merkkivuonna tapahtumia voi kertailla, mutta on vältettävä niiden kärjistämistä. Muussa tapauksessa syytteleminen jatkuu vielä 20 vuotta kuten Keski-Euroopassa maailmansotien häviäjävaltioissa, eritoten Saksassa ja Itävallassa.

Täällä eripuraisuuden lietsominen natsien hirmutekojen systemaattisella hehkuttamisella median voimalla vaikuttaa jo itsetarkoitukselta eikä asialliselta historian kertaamiselta. Television 42 saksankielistä kanavaa käsittävästä viikko-ohjelmasta laskin yhtenä ainoana päivänä olleen 12 kanavalla ohjelmia Hitleristä, natseista tai juutalaisvainoista. Toisena päivänä luku 12 sattumalta toistui, sillä Hitlerin tekojen kertausta oli eräällä kanavalla 12 tuntia peräkkäin. Lukua 18 ei sentään esiintynyt ja se onkin kielletty, koska 1. kirjain aakkosissa on A ja 8. on H, Hitlerin initiaalit. Jopa auton rekisterikilvissä on pelkkä 18 ja 88 kielletty kuvaten täten hyvin yhteiskunnan hysteriaa vielä 80 vuotta tapahtumista.

Ikivanha, roomalaisilta kopioiduksi sanottu mutta tosiasiassa Machiavellin latinalaistama on divide et impera -strategia, hajota ja hallitse. Tässä kaikkien diktaattorien perusopintoihin kuuluvassa machiavellismissä ei ole sijaa moraalisille ja eettisille näkökohdille.

Toisaalta myös Raamattu painottaa isien pahojen tekojen kostamista kolmanteen ja neljänteen polveen. Kirkon, pääasiassa katolisen, olisikin sinänsä monasti paras istua hiljaa sakastin puolella ajatellen aikoinaan intiaanikansojen murhaamista, inkvisitiota dominikaanien, osuvasti sanottu dominis canis, jumalan koirien, avulla, jesuiittamurhaajia ja tykkien siunaamista.

Seurauksena eripuraisuuden lietsomisesta saavutetaan kansakunnalle yhtenäisyyden sijasta itsetuhoisa tilanne, jota voisi nimittää vaikkapa poliittiseksi paralyysiksi. Kansakunta olisi toimintakyvytön kriisitilanteessa, jossa uhkana on maailman valloitusta ajava uskonto, miljoonat elintasopakolaiset tai vaikkapa läntisen sotilasliiton uhkaeleet itänaapuriamme kohtaan.

Simo Salomaa

Asiasanat

Uusimmat