Mielipiteet

Hoitokodeissa asuvat haurainta riskiryhmää

Koronaepidemian aikana on iäkkäiden ja muiden riskiryhmien suojaaminen tartunnalta keskeinen kansallinen tavoite. Perusteet ovat selvät: iäkkäiden ja pitkäaikaissairaiden koronakuolleisuus on jo nyt osoittautunut jopa monikymmenkertaiseksi terveisiin työikäisiin verrattuna.

Hoitokodeissa asuvat ovat kaikkein haurainta riskiryhmää. Heidän keski-ikänsä on lähes 90 vuotta ja jokaisella on vähintään yksi parantumaton, etenevä ja kuolemaan johtava pitkäaikaissairaus. Yli 80 prosentilla heistä keskeisin sairaus on pitkälle edennyt muistisairaus. Ilman koronatartuntaakin keskimääräinen jäljellä oleva elinaika lasketaan kuukausissa. Saattohoidon käynnistää tavallisimmin jokin infektio.

Jokainen ymmärtää, ettei epidemiaa pidä päästää yhteenkään iäkkäiden hoitokotiin, mutta valitettavasti juuri siellä sen estäminen on erityisen vaikeaa. Muistisairaat eivät osaa yskiä nenäliinaan, pestä käsiään, välttää koskettamista, pitää turvaväliä tai käyttää hengityssuojaa. Lisäksi lähikontakteja on paljon, sillä kolmessa vuorossa työtään tekevät hoitajat auttavat asukkaita useita kertoja päivässä heidän kaikissa päivittäisissä toimissaan.

Läheisten vierailut on kielletty, liikkumista on rajoitettu ja kaikki yhteiset aktiviteetit on lopetettu. Näiden toimenpiteiden tavoitteena on estää asukkaiden sairastumista, mutta samalla ne helposti romahduttavat loputkin jäljellä olevasta toimintakyvystä ja elämänlaadusta. Läheisten huoli ja ahdistus on ymmärrettävää, ja vaihtoehtoiseen yhteydenpitoon täytyy taata asialliset välineet. Tarjolla on myös helppokäyttöisiä digitaalisia alustoja etänä toteutettavaan viriketoimintaan.

Jokaisen sairastuneen vanhuksen kohdalla tulee punnita sairaalahoidon hyödyt ja haitat. Elämän loppuvaiheessa olevalla vanhuksella haitat useimmiten ylittävät hyödyn, jolloin sairaalahoidon kuormaksi jää vieraan ympäristön tuoma turvattomuus, ahdistus, pelko ja sekavuusoireet. Tehohoidon avulla saadaan vain lisäaikaa niille, joilla on omia voimia toipumiseen. Hoivakodissa asuvalla parantumattomasti sairailla vanhuksilla voimia ei enää ole, ja heidän hoitonsa rajautuu sairaalassakin oireiden lievitykseen. Se voidaan toteuttaa myös hoitokodissa, omassa huoneessa, tuttujen hoitajien toimesta ja tarvittaessa kotisairaalan tukemana. Geriatri tai muu kokenut pitkäaikaishoidon lääkäri osaa tehdä tämän arvion ilman vanhuksen lähettämistä sairaalapäivystykseen.

Hoitajat tekevät hoitokodeissa juuri nyt arvokasta työtä vaikeissa poikkeusoloissa. He pyrkivät suojaamaan hoidettaviaan parhaan kykynsä mukaan. Työ on raskasta ja vaativaa, mutta se sisältää myös iloa ja onnistumisia. Puhumatonkin vanhus hymyilee kun kaikki on hänen mielestään hyvin.

Tartuntariskin vähentämiseksi on hoitajien testausta jo lisätty, mutta valitettavasti tänään ”puhtaaksi” todettu hoitaja voi jo huomenna olla oireeton kantaja. Mitä enemmän koronaa esiintyy väestössä, sitä varmemmin se päätyy myös hoitokoteihin. Parhaistakin varotoimista huolimatta ovat uudet hoivakotiepidemiat valitettavasti todennäköisiä. Syyllisten etsimisen sijaan kannattaa keskittyä toiminnan kehittämiseen, niin suojaustoimissa kuin laadukkaan saattohoidon toteuttamisessakin.

Uusimmat

Näkoislehti

24.9.2020

Fingerpori

comic