Mielipiteet

Ikääntyneen pitkästyttävä arki

”Istut huoneessa, jossa tämän hetkisen kotisi ihmisistä kukaan ei liity mitenkään historiaasi. Olet istunut TV:n ääressä toisen valitsemaa ohjelmaa katsoen jo pitkän tovin. Haluaisit ehkä tehdä jotakin tai osallistua päivän toimiin. Kukaan ei pyydä apuasi, jotta saisit kokea olevasi hyödyllinen. Elämä pitkästyttää.”

Kuvaus voisi olla monen suomalaisen ikääntyneen kirjoittamaa tämän päivän hoivakotien arjesta. Hoivakodeissa mielekkään ja osallistavan valveillaoloajan laatu on surkeassa kunnossa. Hoitajien koulutus painottuu lähes täysin fyysisen hoivan turvaamiseen ja osallisuuden tukeminen on hoitajan harrastuneisuuteen perustuvaa.

Arjen aktivointi siten, että vanhuksen omannäköinen ja onnellinen arki toteutuisi, ei toteudu läheskään toivotulla tavalla. Työssään hoitajat kyllä tiedostavat vaatimuksen kokonaisvaltaisesta hoivasta, mutta kiireen, henkilöstön vähyyden, sijaisten perehdyttämisten, lukuisten kirjaamisvaatimusten ym. sekundääristen töiden takia itse vanhus jää istumaan TV:n ääreen.

Suomesta ovat kuolleet pienten palveluntuottajien vanhusten asumispalvelun yksiköt kaupunkien kilpailutuksissa, joissa kaupungin vaatimukseen viriketoiminnasta vielä suhtauduttiin vakavasti. Suurten asumispalvelujen tuottajien tulostavoitteisuus on valitettavasti karsinut arjen aktivoinnin ja hoitajamitoituksetkin rasittavat hoitajien eettistä kestävyyttä. Isossa massassa on varaa maksaa toteutumattomien lupausten sanktioita, mutta edelleenkin vanhus istuu TV:n äärellä pitkästyneenä.

Useat tutkimukset osoittavat, että aktivointi taiteen ja kulttuurin avulla lisää elämän hallinnan tunnetta, ehkäisee syrjäytymistä sekä edistää terveyttä. Samalla hoitajien työssä viihtyminen on todettu lisääntyneen. Vaikka STM:n ja Kuntaliiton viimeisin laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi onkin vielä melko fyysiseen hyvinvointiin painottuva, kehotetaan siinä kuitenkin henkilöstörakenteen monipuolistamiseen ammattitaitoisilla viriketoiminnanohjaajilla. Olisiko jo aika palveluntuottajien havahtua hoitajien ja ikääntyneiden asukkaiden hyvinvoinnin edistämiseen.

Onko Suomen maan omallatunnolla varaa jättää vanhuksensa pitkästymään hoivakoteihin tai yhä kuormittuvan kotihoidon varaan koteihin? Vai onko vastuu sittenkin meillä läheisillä, perheellä ja naapureilla? Voisimmeko jo avata silmämme näkemään iäkäs läheisemme sekä päättäjien että meidän tavallisten kansalaisten tasolla.

Vuokko SyväntöIittala, eduskuntavaaliehdokas (KD)

Uusimmat

Näkoislehti

23.9.2020

Fingerpori

comic