Mielipiteet

Ikäihmisten yksinäisyys

Monesti on niin, että mitä lähemmäksi jokin asia ihmistä tulee, sitä paremmin hän sen myös ymmärtää. Niin on myös vanhenemisen kanssa, jota monikaan ei nuorena paljoakaan tule ajatelleeksi. Suomessa on noin 1,2 miljoonaa yksineläjää ja neljä kymmenestä 75 vuotta täyttäneistä suomalaisesta kärsii yksinäisyydestä, jatkuvasti tai toisinaan.

Yksinäisyys aikaansaa etenkin ikäihmisissä useimmin kantamaan huolta, miten lapset ja lastenlapset pärjäävät. Jos heille sattuu jotain, se aiheuttaa heille mielipahaa joka yksinäisyydessä vielä korostuu. Ollessaan palvelutaloissa tai laitoksissa ja vaikka heillä on muita ihmisiä ympärillään, he siitä huolimatta voivat tuntea itsensä yksinäiseksi.

On myös ikäihmisiä, jotka ovat jo nuoruudessaan valinneet yksinäisyyden tien tai joku asia on johtanut siihen. Kumppanin puuttuminen voi sitten vanhempana olla suurikin yksinäisyyden tunteen aiheuttaja.

Nykymaailmassa nuoruuden ihannointi suorastaan käy päälle ja kaikkialla. Väärin ja surullista tässä on tietysti se, että vastapainoisesti ikäihmiset unohdetaan ja heitä jopa kartetaan monissa yhteyksissä. Olemmeko myyneet kauniin käsityksen siitä, että ikäihmisiä olisi syytä kunnioittaa? Heitä ei välttämättä arvosteta nuorempien keskuudessa heidän itsensä ymmärtämättä tai ajattelematta vähääkään sitä, että vanhuus se jokaisella heilläkin väistämättä edessään on.

Nyky-yhteiskunta muuttuu valtavaa vauhtia, joten varsinkin teknisen kehityksen seuraaminen ja osaaminen on vaikeampaa. Ne ikäihmiset, jotka seuraavat aikaansa, pärjäävät jatkossakin, mikä on kyllä paljolti kiinni myös heidän omasta tahdostaan ja halustaan oppia.

Valitettavaa on ollut sekin, että jo aikaa sitten, kun tietokoneetkin tulivat yleiseen käyttöön, moni eläkkeelle päässyt ei halunnut ottaa sitä käyttöön, ajatellen ettei semmoista koskaan tarvitse ja halua. Mutta nyt sitten sitä päätöstä kadutaan ja 20 vuotta vanhempana sen käytön oppiminen vaikeutuu. Tietokoneista on tullut joka asian kone, jolla niin monet asiat hoidetaan ja tiedot haetaan.

Aktiivisuus ja osallistuminen on yksi avaintekijöistä yksinäisen ikäihmisen mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Onnellisen vanhuuden eräs tärkeä edellytys on, että voi elää terveenä ja että ihminen voi jakaa ajatuksiaan toisten kanssa ja tässä ensisijaisia ovat monesti lapset.

Omaishoidon tila maassamme on melko rähmällään, eli se toimii jossain, toisaalla taas ei. Parasta olisi jos toiminta saataisiin kelan tehtäväkenttään. Tulevaisuuden painopiste olisi asetettava selkeästi kotona asuvien ikäihmisten tukemiseen, joka melkein poikkeuksetta on myös ikäihmisen oma tahto. Mutta suunta on oltava se, että liian huonokuntoisia ei pakoteta kotihoitoon näin kun kaatumisen riskit kasvavat.

Valtiovallan olisi satsattava ikäihmisten hyvinvointiin, heihin, jotka tämän yhteiskunnan ovat meille rakentaneet, sillä ilman heitä emme olisi näinkään rikkaita.

Taisto Levo

Fingerpori

comic

Uusimmat