Mielipiteet

Itsehän kupeenne valitsitte – paikkajaon neuvottelutulos itse aiheutettua

Kuva: Lassi Puhtimäki / FL
Kuva: Lassi Puhtimäki / FL

Hankaliksi muodostuneet luottamuspaikkaneuvottelut saatiin sovussa tulokseen, johon kaikki olivat tyytyväisiä. Paitsi tietysti vääryyttä kokevat Perussuomalaiset. Sami Mattila ennätti lehdessä jo kertoa, että heille olisi kuulunut kaksi hallituspaikkaa. Sietää kysyä, että miten niin?

Perussuomalaisten vaalivoitto oli huomattava, mutta kuusi paikkaa on vain kuusi paikkaa, eikä moraaliset voitot paina vaalimatematiikassa. Äänestäjien tahto nyt voi tarkoittaa mitä vain puhujasta riippuen, mutta valtuutettujen määrä syntyy tosiasiallisesta kannatuksesta. Luottamuspaikat taas jaetaan valtuutettujen määrän perusteella. 

Matematiikka on yksiselitteinen, mutta koska tässä on ollut tapana saivarrella miten menestystä pitää mitata, niin saivarrellaan sitten: Suurin vaalivoittaja tietysti on Kristillisdemokraatit, joiden paikkamäärän triplaus jättää Perussuomalaisten tuplauksen varjoonsa. Niin ikään, vaikka vaaliliittoja ei huomioitaisi, Perussuomalaiset ovat silti vasta neljänneksi suurin puolue, sillä Keskusta yksin keräsi heitä enemmän ääniä (Kesk. 1112 ääntä vs. PS 1074 ääntä). 

Tosiasiassa Perussuomalaisten kannatus ei millään mittarilla riittänyt kuin yhteen hallituksen paikkaan. Toisen paikan he olisivat saaneet vain, jos joku olisi oman paikkansa heille antanut. Vasemmiston ja Vihreiden tekninen vaaliliitto kohdistui Demarien paikkaan, mutta nimenomaan Perussuomalaiset kokivat sen hyökkäyksenä heitä kohtaan. Tosin se uhkaasi kyllä valtuuston varapuheenjohtajuutta, jonka Demarit olivat heille jo ennen neuvotteluja omistaan antaneet.

Me kyllä ymmärsimme vaalimatematiikan ja logiikan, jonka mukaan valtuuston 3. varapuheenjohtajuus vaalitulosta kunnioittaen kuuluisi Perussuomalaisille. Kahdenkeskisissä neuvotteluissa ehdotin, että tämä paikka tulisi Perussuomalaisille ja saisimme sitä vastaan Tarkastuslautakunnan puheenjohtajuuden, joka oli heille rasitteeksi muodostunut.

Nokitin Demarien tarjousta sillä, että jos he näin jättäytyisivät mahdollisesta Demareiden ja Kokoomuksen koaliitiosta, voisimme isompana kokonaisuudessa taistella sen puolesta, että myös Perussuomalaiset saisivat paikkoja 5 paikkaiseen lautakuntaan ja kaupungin yhtiöihin. 

Ehdotus tyrmättiin kuulemma yksimielisesti, mutta kun esitin sitä uudestaan kaikkien yhteisissä neuvotteluissa, sen järjen näki muutkin ja se kelpasi Perussuomalaisillekin. Tosin he koalitioon nojatessaan jäivät yksin puolustamaan paikkoja pienistä toimielimistä jääden kylmästi ilman niitä. 

Perussuomalaisten närästys sekä neuvotteluihin että tulokseen on yhtäältä itse aiheutettua kuin aiheetonta. Siinä missä me muut päättäväisinä asetuimme jyräysyrityksiä vastaan, vuosia muutosta vaatineet Perussuomalaiset tukeutuvat tosipaikan tullen välittömästi Demarien ja Kokoomuksen tuttuun kyytiin ja helmoihin. Liiemmin ei auta, jos sitkeästi uskottelee, että 12 mahtuu 11:een.

Kaunapäissään voi tietysti syytellä muita omasta pelisilmän puutteesta ja lopulta uhriutua jälleen. Hyvin se on kantanut tähänkin asti. Saas nähdä miten käy, kun aletaan oikeasti asioita käsittelemään eikä heitot enää riitäkään. 

Uusimmat

Fingerpori

comic