Mielipiteet

Ja nythän on taasen helluntai – Suomessa helluntai oli ensimmäinen kesäpäivä, jolloin nuorilla oli rientonsa ja säätila ennusti tulevaa

Helluntai hempeimmillään, paarma pahimmillaan. Kuva: Seppo Pessinen
Helluntai hempeimmillään, paarma pahimmillaan. Kuva: Seppo Pessinen

Vanhimman kirkollisen juhlan pääsiäisen ajankohdasta kiisteltiin pitkään. Nikean kirkolliskokous v. 325 ratkaisi asian: se vietettäisiin kevätpäivän tasausta seuraavan täydenkuun jälkeisenä sunnuntaina.

Pääsiäisjakson laskiainen, palmusunnuntai, helatorstai, helluntai ja kolminaisuudenpyhä määräytyvät pääsiäisen mukaan. Helluntaista alkaa kirkkovuoden juhlaton puolisko. Apostolien teoissa on kuvaus helluntain tapahtumista, kun tuliset kielekkeet laskeutuvat ihmisten päälle. He täyttyvät Pyhällä Hengellä alkaen puhua muilla kielillä sen mukaan, mitä Henki heille puhuttavaksi antaa. Tapahtumaa 50 päivää Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen pidetään alkuseurakunnan syntyhetkenä.

Helluntai oli myös juutalaisten vehnänkorjuun kiitosjuhla, jota opetuslapset olivat viettämässä Pyhän Hengen tullessa.

Suomessa helluntai oli ensimmäinen kesäpäivä. Alkukesä oli nuorten ilonpidon aikaa: kokoonnuttiin keinumaan, hyppäämään lautaa ja juoksemaan leskisillä. Korkeille kallioille rakennetut kyläkeinut olivat huimalla vauhdilla akselinsa ympäri pyöriviä laitteita. Keinujat pyörähtelivät täysiä kierroksia pää alaspäin. Aleksis Kiven runo kehottaa: Heilahda korkeelle, keinu, ja liehukoon impeni liina illalla lempeäl. Kohta lavatanssit syrjäyttivät keinut. Pojat katselivat tyttöjä sillä silmällä – kesäheilasta saattoi tulla morsian, syksyllä vaimo.

Helluntaina nuorilla oli vielä omaa aikaa ennen kesän työkiireitä. Siirryttiin nukkumaan tuvasta aittaan: riiuureissut helpottuivat.

Huokaus kertoo: Kun ois aina kesä ja helluntai, ei koskaan talvi ja maanantai! On leikin ja lemmen aika, kertoo Larin Kyöstin runo.

Helluntain perinne oli saunominen talven jälkeen uusilla vihdoilla eli vastoilla. Nuo sanat jakavat Suomen: lännessä vihta, idässä vasta.

Vihdanteko oli tarkkaa puuhaa. Aina ei helluntaina ollut vielä riittävästi lehväisiä oksia. Vihta toimi myös ennusmerkkinä. Neitoset heittivät saunan katolle vihdan. Sen tyvi osoitti sulhon tulosuunnan.

Vanhuksille kirkkoon tai hautausmaalle osoittava tyvi kertoi lähestyvästä kuolemasta.

Helluntain sää kertoi tulevia: kylmä helluntai tiesi lämmintä kesää.

Lounaisessa Suomessa uskottiin helluntain sateiden olevan hyvä enne: Helluntain sade ja juhannuksen pouta maksavat tuhannen tynnyriä kultaa.

Mutta Tammela tiesi: Helluntain sade ei ennusta hyvää. Tämä käsitys on ilmeisesti Talon-Pojan Sää- eli Ilmakirjasta (1773), jonka juuret johtavat Baselissa 1508 ilmestyneeseen Talonpojan Sääkirja-vihkoseen.

Siinä huoli helluntain sateista kuvaa Suomea paljon eteläisempiä alueita, joissa vilja oli kohta tuleentumassa leikattavaksi. Suomalainen isäntä uskoi enemmän omiin ja isiensä kokemuksiin säästä ja vuodentulosta.

Helluntaina tulivat ikävä kyllä siivekkäät kiusaajat: helluntai hempeimmillään, paarma pahimmillaan. Helluntaihin mennessä lehmät olivat päässeet laitumelle ja poikineet. Maitoa riitti voihin, kirnupiimään, viiliin ja juustokeittoihin. Erilaisia munaruokia, kuten munavelliä ja äkröörää eli munakokkelia, valmistui myös vesi- ja metsälintujen munista.

Vanha juhlapyhä, helluntaimaanantai hävisi almanakasta 1973. Sen sijalle nimetty Helluntain valmistuspäivä, lauantai poistettiin sekin 1992. Nyt helluntai on yksipäiväinen pyhä. Hyvää helluntaita!

Asiasanat

Uusimmat

Fingerpori

comic

Näkoislehti