Mielipiteet

Jatkuva kasvu ja kestävä kehitys

Kirjoitin (FL 23.9.) rahasta ja helikopterirahsta. Kerroin, että nykyisen rahajärjestelmän pahin ongelma on, että pankit luovat myöntämänsä lainarahan tyhjästä. Talousdemokraatin (TD 10.3.) julkaiseman tutkimuksen mukaan edellisen eduskunnan kansanedustajista 80 % ei tunnistanut lainkaan rahan velkaluonnetta, vain 7,5 % tunnisti sen selkeästi ja 12,5 % vähän sinne päin. Mikä lienee tiedontaso nykyisessä eduskunnassa?

Pankit pumppaavat tätä katteetonta velkarahaa surutta rahoituskupliin aiheuttaen toistuvia lamoja. Helikopteriraha on yksi ehdotettu keino niiden torjumiseen; siinä keskuspankin elvytysraha annetaan pankkien asemasta suoraan kansalaisille. Uusliberalistit tietysti kauhistelevat tätä ja kaikkea muutakin puuttumista markkinoihin, koska heidän taloususkonsa mukaan markkinoita ei saa häiritä; ei vaikka kansalaiset joutuvat kärsimään markkinoiden eli viimekädessä talousoligarkkien sijasta.

Pankkien tulot perustuvat pääosin niiden tyhjästä luomalla lainarahalla harjoittamaan koronkiskontaan. Koska pankit katsovat tehtäväkseen vain osakkaittensa omaisuuden kartuttamisen, rahoituskuplia puhalletaan yhä uudelleen ja niiden paukkuessa veronmaksajat joutuvat maksamaan tappiot. Vaikka talouslamojen aiheuttamia ongelmia voidaan helikopterirahan kaltaisilla keinoilla pehmentää, jäljelle jää pitkän tähtäimen ongelma – jatkuvan kasvun mahdottomuus – rajalliset resurssit eivät riitä rajattomaan kasvuun. Vaikka kasvun rajaa on toistaiseksi onnistuttu työntämään tekniikan avulla tuonnemmaksi, ovat ympäristön saastuminen, ilmaston lämpeneminen ja luonnonvarojen ehtyminen jatkossa yhä vakavampia ongelmia, joiden juurisyynä on rahajärjestelmän valuvika.

Miten rahajärjestelmän valuvika – pankkien oikeus luoda tyhjästä rahaa – vaikuttaa kestävään kehitykseen? Se synnyttää rakenteellisen kannustimen ikuiseen kasvuun, mikä on rajallisella planeetalla ekologisesti mahdotonta. Se aiheuttaa keinotekoisen jatkuvan rahapulan, mikä ajaa ihmiset, yritykset ja valtiot lyhytjänteiseen toimintaan ja vaikeuttaa ympäristönsuojelun rahoitusta; ekologisten vaikutusten pohdintaan ei jää aikaa eikä rahaa. Pankkeja ei kiinnosta toiminnan eettisyys vaan voittojen maksimointi. Koska ekologisesti kestävä toiminta ei aina maksimoi voittoja, pankit ohjaavat taloutta yksipuoliseen kestämättömään suuntaan, voittojen maksimointiin kaikista haitallisista oheisvaikutuksista piittaamatta.

Rahajärjestelmä myös ylläpitää räikeää taloudellista epätasa-arvoa. Merkittävä osa taloudessa kiertävästä rahasta palautuu talousoligarkeille, joten heillä on varaa resursseja tuhlaavaan kerskakulutukseen, kun taas suurella enemmistöllä ei ole varaa halustaan huolimatta ympäristöystävällisiin tuotteisiin ja palveluihin. Kestämättömään kulutukseen kannustava toistuvia lamakausia tuottava rahajärjestelmä aiheuttaa ekologisesti haitallisia vaikutuksia niin yksilöiden kuin valtioiden tasolla estäen pitkäjänteisen ympäristöpolitiikan; laskukausina tavoitteista tingitään ja nousukausina lyhennetään velkoja.

Rahajärjestelmä siis pakottaa talouden jatkuvaan kasvuun, mikä on täysin yhteensopimaton degrowthin eli kohtuutalouden tavoitteiden kanssa. Reaalisosialismi romahti ja uusliberaali taloususko uhkaa nyt tuhota rahajärjestelmän helvetinkoneella koko planeetan. Voisiko pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta vielä kehittyä maailman pelastaja? Ehkä, jos tavoitteet päivitetään pian tälle vuosituhannelle.

Uusimmat