Minne vie koululaisten tie? Kuva: Seppo Pessinen
Mielipiteet

Joka vanhoja muistaa, sitä…

Torstaiaamuna luin lehdestä kirjoituksen, joka sai taas kerran tarttumaan ”kynään”!

Pitkän linjan kasvattaja otti reippaasti kantaa asiaan, josta olen pitänyt näppini melko hyvin erossa. Monta kertaa on tehnyt mieli kirjoittaa ja kiittää niitä, jotka ovat suhtautuneet asiaan kriittisesti ja asiantuntevasti. Teen sen nyt!

Pari vuosikymmentä sitten käytiin myös vilkasta keskustelua yläasteiden yhdistämisestä, josta olisi koitunut mielestäni melkoisia ongelmia opetuksellisesti ja lisäksi 4.5 miljoonan kustannukset!

Silloin kutsuttiin koululautakuntaan asiantuntijaksi erään suuren yläasteen rehtori, joka kertoi vuolaasti, että heillä ei ole minkäänlaisia ongelmia 900 oppilaan koulussa. Kun selvittelin asiaa, kävi ilmi, että hän oli koulussa ainoa, joka oli sitä mieltä.

Järvisen Pentin kanssa järjestimme Kerholaan omalla kustannuksellamme yleisötilaisuuden, johon kutsuimme pari kouluneuvosta. Heillä oli melko lailla erilainen käsitys asiasta. Suunnitelma raukesi silloin. Puolen vuoden päästä sain lukea Aamulehdestä, että tuo loistavasti toiminut koulu oli jaettu kahtia esiintyneiden ongelmien vuoksi!

Kun tuolloin puhui kriittisesti kouluasioista, niin se koettiin oman tai opettajien edun tavoitteluksi. Siksi jouduin esim. eroamaan koululautakunnasta.

Koko suurhanke on alusta lähtien ollut mielestäni vikaraiteilla ja herättää monia kysymyksiä siitä, mikä on kasvatuksessa ja opetuksessa tärkeintä. Upeiden seinien ja ”läppäreiden” asemasta olisi ehkä tärkeämpiäkin asioita.

Toivottavasti lehdessä ollut rohkea ja asiallinen kirjoitus saa opettajakunnan ja muut asiantuntijat ottamaan kantaa hankkeeseen, jonka hyödyt todennäköisesti olisivat pienemmät kuin haitat erään pienen joukon, oppilaiden, ja heidän tulevaisuutensa kannalta katsottuna.

Jatketaan keskustelua! Vielä ei ole myöhäistä muuttaa asioita.

Pentti Kaunisto