Mielipiteet

Jokelaskan Seitsemän leivän uuni

Ilkka Kononen kirjoitti kauniin Teuvoa muistellessa -kolumnin Forssan Lehdessä 8.1.2019. Muutamalla lauseella hän kuvasi hyvin Teuvo Heikkilän hiljaista, vetäytyvää ja vaatimatonta luonnetta.

Olimme Teuvo Heikkilän kanssa ystävyksiä vuosikymmenten ajan. Hän oli paljon lahjakkaampi opettaja, kirjoittaja, tutkija ja kotiseutuhistorian tuntija, kuin mitä hänen vähättelevä suhtautuminen itseensä osoitti.

Nimimerkillä ”Jokelaska” Teuvo kirjoitteli useiden vuosien ajan erinomaisia pakinoita Forssan Lehteen.

Edustamani pankin 75-vuotisjuhlien lähestyessä esitin hänelle, että yhtenä vuosijuhlan osana saisimme julkaista hänen pakinoistaan kokoelman kirjan muodossa. Aluksi hän vaatimattomaan tapaansa suhtautui asiaan varovaisesti ja epäröiden. Hän ei kuitenkaan halunnut ”estää ajatuksen toteutumista”, kuten hän silloin itse asian ilmaisi.

Kokoelman nimeksi tuli Seitsemän leivän uuni. Sataneljäkymmentäyksi Forssan Lehdessä julkaistua pakinaa sisältävästä kirjasesta tuli luettu ja suosittu.

Teuvo oli aina nöyrä, kohtelias ja auttavainen. Viimeksi hän soitteli syksyllä, kun olin kirjoitellut kommentin Mustialasta Kuninkaan kartanon nimellä. Hän oli laatinut historiasta koosteen, jonka kävin häneltä noutamassa.

Teuvo Heikkilä oli myös valtavan hyvä käsistään, kuten hän joskus jostain toisesta henkilöstä olisi sanonut.

Hänen vuosikymmenten varrella huolella ja rakkaudella tekemistään viimeisen päälle suunnitelluista ja hiotuista kymmenistä puhdetöistään olisi sisältöä näyttelyyn asti.

Puhdetyötkin liittyivät usein kotiseutu- tai muuhun historiaan. Kuten esimerkiksi ”pulkka”, johon aikoinaan merkittiin päivän työt.

Meillä oli vuosittain tapana vaihtaa joulutervehdyksiä. Viime jouluisen tervehdyksensä hän toimitti jo syyskesästä. Kun kiittelin tästä, hän naurahti ja sanoi: ”Aattelin, että kerrankin ehtisin varmasti ekana”.

Teuvon päivä on nyt pulkassa.

Seppo Jokinen

Uusimmat